Elefanttipuhetta

Se kauan odotettu veroehdotuskin saapui viimein tässä pari päivää sitten. Useimmat ovat hehkuttaneet massivisia veronpalautuksiaan, mutta taas vaihteeksi ehdotus sisälsikin jobinpostia. Mätkyjä tuli jälleen. Ei onneksi paljon, mutta luulenpa, että jokainen ottaisi ennemmin rahaa vastaan poisantamisen sijaan. 66,90 € pitäisi pulittaa jäännösveroa, joka ilmeisesti johtuu siitä, että opintotuen ennakonpidätysprosentti on vain 10 %. Kun kokonaistulot ovat karvan verran alle vuotuisen tulorajan ja pidätysprosentti oli 14 % niin ihmekös tuo, jos valtio haluaa lisää rahaa. Tulossa olevat veronkevennykset eivät siis kauheasti lämmitä.

Jos keskituloisen palkansaajan veroprosentti kevenee niin, että rahaa jää kuukaudessa parikymppiä enemmän kouraan ei siitä itselleni juurikaan ole hyötyä, varsinkin kun ansiot ovat hyvin pienet. Tuntuu, että tuo keskimääräinen tulokin on kaukana mediaanitulosta, sillä suurin osa palkansaajista ansainnee selvästi vähemmän. Vai kuinka suuri prosentti palkansaajista ansaitsee sen parituhatta euroa kuukaudessa? Itse tosin en päätoiminen palkansaaja ole ympärivuotisesti, vaan opintoraha asumislisineen on välttämätön toimeentulon lähde. Se ei kuitenkaan pelkästään riitä mihinkään, kuten moni opiskelija varsin hyvin tietää, joten on turvauduttava lainarahaan tai hanttihommiin.

Hanttihommia en kuitenkaan aio enää tehdä, ellei se ole aivan välttämätöntä. Eli todella hengen hätä saa olla, että lähtisin tehdasduunia painamaan, varsinkin kun nyt päättöharjoittelun merkeissä olen saanut tuntumaa yliopistossa työskentelyyn. Liukuva työaika, tauko silloin kun tuntuu siltä ja vapaus työskennellä ilman niskaan hengittävää esimiestä on luksusta ahdistavan tehdastyön jälkeen. Vaikka olenkin viime aikoina lähinnä pyöritellyt papereita ja istunut tietokoneen ääressä kirjoittamassa, en silti koe minkäänlaista aihetta valittamiseen. Työtoverit tervehtivät iloisesti ja juttelevat, kukaan ei vaikuta ahdistuneelta eikä kukaan pelkää kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa.

Kaikki kunnia teille, jotka duunarin hommissa paahdatte, sillä tämä maailma ei todellakaan pyörisi ilman teitä. Teette arvokasta työtä ja olette kansantalouden vankka perusta. Se ei kuitenkaan ole minun alaani, koska haluan käyttää työssä aivojani, enkä pelkästään käsiäni.

Jokakeväinen siitepölyvaiva iskee taas kaikkien allergikkojen iloksi. Sateet ovat laskeneet siitepölypitoisuuksia, mutta auringon paistaessa oireet pahenevat. Reseptivapaat lääkkeet menettävät nopeasti tehonsa, joten pitäisi varmaan käydä juttelemassa lääkärin kanssa ja pyytää tehokkaammat mömmöt. Onneksi tätä ei kestä koko kesää, sillä olen allerginen vain koivun siitepölylle, jonka pitoisuudet ovat suurimmillaan juuri toukokuun puolen välin tienoilla.

Hyvin alkoi taas. Ensimmäinen päivä meni vallan mainiosti, ei mitään ongelmia. Toisena päivänä sitten tuli se perinteinen koetinkivi eteen, eli vanha luokkakaveri soitti ja pyysi kahville (lue: oluelle) Jyväskylän rokkikuppilaan. No, eihän vanha tupakkamies osannut kieltäytyä tarjotusta savukkeesta ja niin sitä mentiin. Lauantaiaamun krapulassa ei kuitenkaan tehnyt mieli polttaa, joten pärjäsinkin Nicotinellin voimalla aina sunnuntai-iltaan asti, jolloin selkäranka petti taas. Tänä aamuna ei tupakkaa tehnyt mieli, ennen kuin lähdin töihin, joten matkaan tarttui taas pikkuaski. Hyi minua!

Kofeiini on ihmeellinen aine. Ilman sitä, mikään ei onnistu, eivätkä aivot kertakaikkiaan toimi täysillä kierroksilla. Olo on mitä ärtynein, jos ei heti aamusta saa kupillista mustaa kahvia. Tietysti saman kofeiiniannoksen saa vaikka Coca Colasta tai Joltista, mikäli niitä juo litratolkulla. Teessäkin on omat piristeensä, mutta kahvi on silti ainakin itselle se ykkösherättäjä ja hyvän olon tuoja.

Ensimmäinen tupakaton päivä noin kuukauteen alkaa olla takanapäin. Korvikehoitona tällä kertaa Nicotinell-imeskelytabletit. Eivät ole ollenkaan hassumman makuisia, eikä pienen nikotiinimäärän (1mg) vuoksi ilmennyt tuskanhikeä ja pahoinvointia, mikä on aiemmin estänyt moisten valmisteiden käyttämisen kokonaan. Käyttöohjeen mukaan hoitoa voidaan jatkaa n. kuukauden ajan, kunnes tabletteja kuluu vain 1-2 päivässä. Käytin tänään 2 tablettia, joista ensimmäinen oli tarpeen ja toisen otin ihan huvin vuoksi. Pärjäisinköhän siis ilmankin, vai pelaanko varman päälle ja jatkan vieroitushoitoa samaan tapaan? Jos yrittäisi sen 5 vuotta vanhan yhdeksän päivän polttamattomuusennätyksen lyödä näin aluksi.