MikroPC.net uutisoi tuoreen Yahoon teettämän selvityksen kertovan, että nuoret ja nuoret aikuiset viettävät enemmän aikaa internetissä, kuin television ääressä. Huomasin jo muutama vuosi sitten, etten juurikaan katso televisiota, mikäli tietokone ja nettiyhteys on käytössä. Keskimäärin ehkä tunnin päivässä. Viime vuonna, kun muuton yhteydessä kaapelimodeemiliittymän siirto ei onnistunutkaan väärän informaation vuoksi, jouduin olemaan kuukauden kokonaan ilman nettiyhteyttä. Sinä aikana televisiota tuli katsottua ainakin kolme kertaa enemmän kuin normaalisti. Omaa ajankäyttöä saisi terveempään suuntaan luopumalla televisiosta ja nettiyhteydestä, mutta minkäs teet, kun uutispimennossa eläminen ei kauheasti kiinnosta ja lisäksi opintoihin liittyvä tärkeä informaatio ja kontaktit ystäviin hoituvat pääasiassa sähköpostitse.
Monen oppilaitoksen pääsykokeissa avainasemassa ovat psykologiset testit. Näiden testien haittapuolia ovat epäluotettavuus ja kallis hinta. Ei ole kovinkaan kohtuullista, että hakija joutuu maksamaan kymmeniä euroja soveltuvuuskokeesta, joka ei itse asiassa edes mittaa välttämättä soveltuvuutta. Itse olen joskus saanut testissä surkeat pisteet. Päätin ottaa yhteyttä firmaan, joka testin oli järjestänyt ja kysyä tarkempia tietoja testituloksesta. Saamani numero ei kuitenkaan ollut käytössä. Kysyin numerotiedustelusta ko. firman numeroa ja sieltä vastattiin ettei kyseiselle yritykselle löydy yhtään puhelinnumeroa. Omituista. Oppilaitoksessakaan eivät osanneet neuvoa sen kummemmin. Aikaa on kulunut jo nelisen vuotta, ja parempi opiskelupaikka on hallussa, joten samapa tuo.
Tänään silmiini sattui mielipidekirjoitus Iltalehden nettisivuilla. Ovatkohan moisia testejä tarjoavat yritykset vain rahastajia, jotka nyhtävät muka hyvillä testeillä opiskelijoiden vähätkin rahat ja saattavat viedä monelta lahjakkaalta ja hyvin soveltuvalta henkilöltä opiskelupaikankin. Liian usein olen kuullut kertomuksia mitättömästä motivaatiosta haettavaa alaa kohtaan ja silti testitulos on ollut erittäin hyvä. Myös hyvällä motivaatiolla ja aidolla kiinnostuksella on saatu huonoja tuloksia. Tällaisia tuloksia ei saisi kovin montaa tulla, mikäli testejä halutaan pitää luotettavana.
Iltalehden nettisivuilta on ollut mahdollista lähettää sairaalassa makaavalle nyrkkeilevälle kansanedustajalle terveisiä. Median pitäisi kuitenkin olla objektiivinen, eikä laittaa kaikkia positiivisia tervehdyksiä paraatipaikalle. Omia terveisiäni en laittanut. Ei niitä olisi kuitenkaan lähetetty eteenpäin.
“Kansa rakastaa sinua, koska seisot selkä suorana sanojesi ja tekojesi takana. Kerro siis koko totuus. Kärsi rangaistus kuin mies, ja kansa rakastaa sinua yhä enemmän!”
Mikä kansa? En minä ainakaan, eikä kukaan muukaan tuntemani henkilö.
Ihmissuhteet arvioi blogien ulkonäköä ja sisältöä tehokkaasti. Tämäkin blogi löytyy listalta ja ulkonäköä pidetään onnistuneena, vaikka värit tuli valittua oikeastaan ihan sattumalta. Olen kyllä väritykseen itsekin tyytyväinen, enkä aio sitä ainakaan lähiaikoina vaihtaa. Sen sijaan nimi kalskahtaa ilmeisesti korvaan aika kauhealta. Bloginpystytystä suunnitellessani mielessäni ei ollut kovin montaa nimivaihtoehtoa, ainakaan käyttökelpoisia sellaisia. Sanotaan, että nimi ei miestä pahenna ja koska Laak nyt sattuu olemaan sukunimeni (vaimolta otettu), niin pahentaakos se sitten blogiakaan?
Nimistä voisi puhua enemmänkin. Keskiviikkoisin ilmestyvässä, ilmaiseksi joka talouteen jaettavassa Suur-Jyväskylän lehdessä mielenkiintoisin palsta on Jyväskylän, sekä maalaiskunnan kastettujen nimet. Nimiä on monenlaisia ja tänä päivänä tuntuvat olevan muodissa hieman vanhahtavat nimet, jotka toki kuulostavat usein arvokkailta. Muutamia esimerkkejä:
Elias Matti Aukusti
Peetu Veikko Oskari
Viljami Johannes
Roosa Emilia
Siiri Ellen Aurora
Niilo Iivari
Vaikuttaako kenties siltä, kuin lukisit 1930-luvun kansakoulun oppilaslistaa? Kyllä. Perinteisiä ja arvokkaan kuuloisia nimiä. Näitä nimiä mummomme ja pappamme saivat aikoinaan.
Jasmin Julia
Jenna Janica
Saana-Lotta Aleksandra
Saska Paulus Aleksi
Nämä taas ovat näitä nykyaikaisempia nimiä. Itse olen aina inhonnut kaikenmaailman Jasmiinoita ja Janikoita. Ei millään pahalla. Omien, joskus tulevaisuudessa syntyvien lasten nimet on jo suunnilleen päätetty. Ne kerrottakoon vasta sitten, kun niiden aika on.
Matot on pesty ja ripustettu kuivumaan. Koville otti. Ei ole ihan kevyttä hommaa.
Päivän linkkivinkin virkaa toimitaa tänään The Smoking Gun-sivuston luettelo artistien ns. ridereista, eli vaatimuksista keikkapaikan järjestelyihin. (propsit Palasokerille)