Elefanttipuhetta

Sanon. Perseestä. Syvältä ja poikittain. Postikusti (terveisiä vain
Kobaïan Nealle) toi tänään kirjeen
Jyväskylän yliopiston opintotukilautakunnalta. Kuten odottaa saattaa, kirje oli jobinpostia. Kehtaavat periä toukokuussa saamani opintorahan takaisin, 233,11 euroa (netto). Liikaa maksettu tuki peritään yleensä aina takaisin, useimmiten täysin aiheellisesti. Tässä on kuitenkin kyse siitä, että suuri ja mahtava
Kela kohtelee tuensaajia eri tavalla.

Opintotuen suurimpia epäkohtia ei ole ainoastaan tuen määrä, vaan myös se, että esimerkiksi alle 20-vuotiaan toisen asteen oppilaitoksessa opiskelevan tukeen vaikuttavat vanhempien tulot, kun taas korkeakouluopiskelijan tukeen ne eivät vaikuta. Yleensäkin opintotuen enimmäismäärä eri oppilaitoksissa ihmetyttää. Millä perusteella kansanopistossa tai ammattioppilaitoksessa opiskeleva on oikeutettu vähempään tukeen, kuin vaikkapa ammattikorkeakoulussa opiskeleva?

Toinen epäkohta on vapaan tulon raja. Suuressa viisaudessaan Kela on päättänyt, että vapaata tuloa saa olla opintotukikuukautta kohti 505 euroa (brutto) ja muita kuukausia kohti 1515 euroa (brutto) ilman, että se vaikuttaa maksettavan tuen määrään. Näin ollen 9 opintotukikuukautta tietää sitä, että vuoden aikana saa ansaita 9090 euroa (edelleen brutto). Asiassa on kuitenkin yksi mutta. Tulorajaa tulkitaan eri tavalla kun kyseessä on palkallinen työharjoittelu, mikä kuuluu opintoihin pakollisena. Jos harjoittelupalkka on yli 505 euroa (brutto) kuukaudessa, opintorahaa ei kyseiseltä kuukaudelta makseta. Haluaisin kyllä kuulla perusteet tälle, koska saamani perintäkirje koskee juuri harjoittelupalkkaa, mitä sain toukokuussa noin 600 euroa (brutto). Periaatteessa olisin ansainnut paremmin, jos en olisi ottanut palkkaa vastaan tai vain osan siitä.

Normaalisti voin ansaita yhden kuukauden aikana vaikka 5000 euroa, eikä se vaikuta kyseisen kuukauden opintotukeen ellei koko vuoden tuloraja ylity. Harjoittelijan ei kuitenkaan kannata nostaa harjoittelupalkkaa, jos se on yli 505 euroa kuukaudessa, koska tällöin menettää opintorahan. Jos opiskelijalle tarjotaan mahdollisuus lisäansioon palkallisen harjoittelun muodossa, Kela rankaisee välittömästi. Jotenkin tuntuu välillä siltä, että olisi viisainta perua opintotuki kokonaan ja käydä pelkästään töissä opiskelujen ohella. Olenhan tehnyt sitä lähes koko opiskeluajan ja olen käytännössä maksanut itse itselleni oman opintotukeni verojen muodossa. Opiskelijoiden pitäisi siis valmistua nopeammin? Tehkää jotain! Haluaisin erittäin mielelläni siirtyä valmistumisen jälkeen maksamaan veroja johonkin toiseen maahan.

Monilla ihmisillä on jokin pitkäaikainen harrastus tai mielenkiinnon kohde. Jotkut nypläävät pitsiä, toiset urheilevat ja toiset korjaavat autoja. Itse olen hakannut rumpuja hieman toistakymmentä vuotta. Kallis harrastus siis. Juniorivuosina oli aikaa ja intoa harjoitella soittamista, jopa useita tunteja päivässä. Kävinpä puoli vuotta musiikkiopistoakin, jonka jouduin kuitenkin jättämään kesken rahapulan vuoksi. Keikkaakin tuli heitettyä tanssibändissä edellä mainitusta syystä. Nyt viime aikoina soitto ei kuitenkaan ole enää sujunut entiseen malliin, eikä oikeastaan innostanutkaan.

Rummut ovat siitä inhottava instrumentti, että niitä on hankala soittaa omaksi ilokseen, eikä niitä oikein voi soittaa muualla kuin hyvin äänieristetyssä tilassa. Harjoittelu kerrostalossa ei tule kysymyksen oikeastaan edes harjoitusalustalla, sillä sekään ei ole täysin äänetön. Sähkörummut soveltuisivat parhaiten kotiharjoitteluun, mutta nekin vievät tilaa, eivätkä ole erityisen halpoja. Rytmisoittimella on myös paha tehdä sävellyksiä ja saada siten omia ideoitaan kuuluviin. Vanha vitsi kertoo, että rumpalin viimeiset sanat bändissä olivat: “Hei jätkät, mulla ois yksi biisi!”.

Bändejä on tullut ja mennyt. Osa niistä täysin saamattomia virityksiä, joilla ei ollut tulevaisuutta, osa taas hyvinkin
lupaavia, jotka sitten ovat kaatuneet milloin mihinkin syyhyn. Bändin pystyssä pysyminen kun vaatii kaikkien työpanoksen. Siinä vaiheessa, kun touhuun tulee väkisin vääntämisen makua, on syytä pitää pieni tauko. Joskus taukokaan ei auta, vaan innostus kerta kaikkiaan loppuu. Nyt ollaan siinä pisteessä, että innostus on melko lailla vähissä ja olen harkinnut harrastuksen lopettamista. Rokkitähteä minusta ei siis ole tullut, enkä usko, että koskaan tuleekaan. Olisihan se kuitenkin ollut ihan kiva tehdä musiikkia ja saada siitä elantonsa. Nyt kuitenkin alkaa hyvin vahvasti vaikuttamaan siltä, että rummut menevät myyntiin. Tarjouksia otetaan vastaan.

Nimistä on puhuttu
ennenkin, mutta asia nousi taas ajankohtaiseksi, kun Suur-Jyväskylän lehden kastettujen listasta paistoi silmään yksi nimi: Tikru. Kuka antaa lapselleen nimeksi Tikru? Ainakin kyseinen Tikru on
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan ainoa laatuaan. Tiedä sitten, löytyykö muualta maailmasta Tikruja. Vanhempiensa mielestä Tikru on varmasti kiva nimi, mutta en minä sellaista lapselle antaisi. Sopii paremmin pehmolelun nimeksi.

Nimipalvelu on muuten erinomainen keksintö. Sen avulla on helppo löytää suosituimmat ja omituisimmat nimet. Nimet seuraavat tietenkin trendejä ja esimerkiksi takavuosina kohuttiin, kun Kauniit ja rohkeat-buumin ansiosta lapsia kastettiin sarjasta tutuilla nimillä. Suomessa on yhdeksän Brookea ja kaksi Ridgeä, elleivät ole vaihtaneet nimiään.

Taru sormusten herrasta on myös ollut esikuvana silmäterän nimeä valittaessa. Nimipalvelu löytää neljä Frodoa, neljä Gandalfia, kuusi Galadrielia, yhden …owynin, kaksi Samvaisia, muttei yhtään Sarumania, Sauronia, Legolasta tai Gímliä. Star Wars on ollut mahdollisena innoittajana, kun Suomen neljä Anakinia ovat syntyneet. Nimipalvelu löytää myös 20 Leiaa ja yhden Amidalan, muttei yhtään Han Soloa tai Chewbaccaa. Luke on jo sen verran tavallisempi nimi, että niitä löytyy 48 kappaletta. Taidanpa antaa pojalleni nimeksi Sauron Legolas Jabba The Hutt Forrester. Tytär olkoon vaikkapa Kisu Heppa Galadriel Amidala.