Eilen jäivät talviajan mukanaan tuomat muutokset havaitsematta, mutta tämän päivän ensimmäinen havainto oli, että aamulla pystyi heräämään yllättävän virkeänä ja oli jo lähes valoisaa. Vastapainona sitten iltapäivän väsymys on kaksinkertainen ja pimeys saapuu aivan liian aikaisin. Näillä leveysasteilla talvi- ja kesäajan vaihteluista ei taida olla mitään hyötyä kenellekään, koska valoisa aika on talvella muutenkin niin lyhyt ja kesällä pitkä. Kelloa voi ehkä siirtää, mutta biologisen kellon siirtäminen ei olekaan niin helppoa. Kesä- ja talviajan vaihtelun saisikin mielestäni heittää kokonaan unholaan.
Nyt kun talvikelit ovat taas ajankohtaiset saamme lukea mielipidepalstoilta, kuinka ihmiset ovat välinpitämättömiä, kun eivät osaa puhdistaa autoaan lumesta ja jäästä ennen liikkeellelähtöä. Itse raaputan laseistani tunnollisesti jään pois, sillä huono näkyvyys aiheuttaa aina suuren onnettomuusriskin. Auton täytyy myös lämmetä kunnolla, sillä huuruisista laseista näkee läpi erittäin huonosti. Tämän tiedän varsin hyvin, sillä yksi peräänajo on koettu nimenomaan huuruisten lasien vuoksi.
Syksyn toinen flunssa osoittautui yllättävän sitkeäksi. Viikko on jo sairasteltu eikä loppua näy. Nenä vuotaa edelleenkin ja keuhkoista irtoaa limaa runsaasti. Eiköhän tämä tästä hiljalleen parane.
Ilta-Sanomien uutissähkeet kertovat, että hiihtäjälegenda Veikko Hakulinen on menehtynyt liikenneonnettomuudessa. Kolminkertainen olympiavoittaja ei enää ole keskuudessamme, mutta muisto elää.
Eilinen kirjoitsuvihre-juttu osoittautui ns. Wanhaksi, mutta mitäpä tuosta. Tarkoittaneekohan tämä sitä, että bloggaajan on viisainta pysytellä vain ajankohtaisissa aiheissa?