Opintotukipäätöksen viivästymisen syy ei ollutkaan paskalait… anteeksi, Kelassa, vaan oppilaitoksessa, joka oli lähettänyt Kelalle kyllä tiedon opintolinjasta, mutta ei perinteisellä postilla, ei edes faksilla, vaan sähköpostilla. Kyseisen sähköpostin vastaanottaja sattuu olemaan sairaslomalla, joten ei ihme, jos homma ei etene.
Vaikka sähköposti onkin tehokas viestintäväline ja kustannuksiltaankin halpa verrattuna posteljooniin, niin sitä ei todellakaan kannata käyttää tärkeiden ja kiireellisten asioiden hoitamiseen. Se perinteinen posti-Kusti kun polkee viestin useimmiten perille ajoissa.
Ja ei kun odottelemaan mäkkikauppaan pääsyä.
Se kauan kaivattu iBook on edelleen hankkimatta. Syynä tähän on kaikkien tuensaajien rakastama paskalaitos, eli tuttavallisemmin Kela. Paremman puoliskon opintotukipäätös on ollut byrokratian ruosteisissa ja äärimmäisen tuskaisesti raahustavissa rattaissa jo yli kuukauden, joten tietokoneen ostaminen tilanteessa, jossa visalasku ja seuraavan kuun vuokranmaksu odottavat ei olisi ehkä kovinkaan järkevää. Yksi soitto Kelalle kertoi, että päätöksen olisi pitänyt jo tulla, mutta eipä vain kuulu. Ei ole kyllä ensimmäinen kerta, kun Kela aiheuttaa närästystä ja sadattelua, eikä varmasti viimeinen. Maaliskuun loppuun mennessä kun pitäisi palauttaa viime vuonna maksettua tukea noin 750 euron edestä.
Saas nähdä jääkö iBook vieläkin haaveeksi ja märäksi uneksi. No, tulipahan ainakin hankittua uusi puhelin vuoden palvelleen Nokia 3510i:n tilalle. Nykyään luurin virkaa toimittaa Siemens M55. Siirtyminen Nokiasta toiseen merkkiin on aina hieman hankalaa, mutta Siemensin valikoiden logiikan ja toimintojen oppiminen sujui yllättävän kivuttomasti. Vieläkin toki päivittäin tulee eteen tilanteita, joissa menee sormi suuhun, mutta enpä taida nokialaiseen takaisin enää vaihtaa.
Tuli pidettyä hieman taukoa bloggaamisessa. Pääasiallinen syy siihen on ollut, ettei ole ollut juurikaan mitään kerrottavaa. Tikusta ei jaksa vääntää asiaa, eikä siihen oikein ole taitoakaan.
Pakkaskelit paljastivat automobiilissa ongelmia. Mazda kieltäytyi käynnistymästä ja starttimoottorin ainoat sanat olivat "kevväämmällä, kevväämmällä". Soitto edelliselle omistajalle, eli äitimuorille paljasti, että auton akku on alkuperäinen ja ehtinyt yli 7 vuoden ikään. Ei siis ihme, jos virtaa ei riitä starttaamiseen. Uusi akku tuli jo ostettua, mutta tietysti se osoittautui hieman liian isokokoiseksi, joten täytyy maanantaina palata liikkeeseen vaihtamaan se pienempään. Samalla huomattiin, että autossa joskus ollut sisälämmittimen pistorasia oli mystisesti kadonnut. En siis asenna sisälämmitintä.
Auton rassaaminen muistutti minua siitä, miksi en ole koskaan innostunut ajoneuvojen "tuunaamisesta". Siinähän vain sotkeentuvat kädet ja vaatteet ja päreetkin palavat. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä mikä on syyläri. (Kertoisiko joku?). Syyliin se ei varmaankaan liittyne millään tavalla, vaikka ensimmäiseksi sanasta tuleekin mieleen ihmelääke, joka poistaa syylät tuossa tuokiossa. Osaan kyllä katsoa rengaspaineet, vaihtaa renkaat ja asentaa autostereot, mutta moottorin osista en tiedä yhtään mitään, enkä rehellisesti sanottuna välitä tietääkään. Jos jokin menee rikki, joku muu hoitaa sen kuntoon ja minä maksan mielelläni, koska en halua tehdä autohuoltoa itse. Pitäähän autonkorjaajillakin olla töitä.