Elefanttipuhetta

pMachine natisee liitoksissaan, kun templaten muokkausyritys päättyi katastrofiin. Sain palautettua edelliset joten kuten, mutta lähiaikoina lienee odotettavissa jälleen kerran julkaisusoftan vaihdos.

Macin toiminnot alkavat pikkuhiljaa iskostua selkärankaan. Tänään aamulla töissä hapuilin Windows-koneen ikkunoista sulkemispainiketta jatkuvasti vasemmasta ylänurkasta ja tuskailin iltapäivän oppitunneilla, kuinka ohjelman asentaminen Windows-koneeseen voikin olla hidasta ja hankalaa. Macissa kun asentaminen on yksinkertaisimmillaan sitä, että ohjelmatiedosto raahataan ohjelmat-kansioon. Ohjelman poistamiseenkaan ei tarvita välttämättä erillistä lisää/poista sovellus -valikkoa, vaan sen kun vain raahaa ohjelmakuvakkeen roskakoriin. Yksinkertaista ja helppoa!

Tietoturvauhat ovat huomattavasti pienempiä kuin Windows-maailmassa, sillä sähköpostissa laukkaavia viruksia ei tarvitse ainakaan toistaiseksi pelätä. Niitä kuin ei ole Mac OS X:lle kirjoitettu tietääkseni yhtään. Vara on viisautta, sanotaan, ja se sopii kuitenkin pitää mielessä, sillä koskaan ei tiedä milloin napsahtaa.

Minä olen vaihtoon erittäin tyytyväinen. Lisälaitteet ovat tähän mennessä tunnistuneet heittämällä ilman erillistä asennusta ja toimivat vallan mainiosti. Suosikkiohjelmat ja pelit löytyvät myös Mac-versioina. Käyttö on helppoa aloittelijallekin. Tämä paatos saattaa alkaa kuulostaa pikkuhiljaa jo Jehovan todistajien käännytykseltä, mutta mikset tutustuisi tähän Vartiotorn.. eikun Switch-sivustoon.

Maaliskuu tekee tuloaan ja ilmassa on outoa värinää. Päivät ovat pidentyneet jo selvästi ja aurinkokin lämmittää mukavasti pitkän talven läpi raahustanutta pohjoisen asukkia. Luonto herää hiljalleen valon ja lämmön lisääntyessä…

Ja vitut. Pakkasta noin 20 astetta. Auto umpijäässä, aurinko paistaa muttei lämmöstä tietoakaan. Ovet eivät aukea ja kun ne viimein saat auki, ne eivät sulkeudu. Miksi pitää olla syntynyt tänne jumalan selän taakse, keskelle ei-mitään, jääkylmään metsäläisjunttien maahan, kun voisi asua vaikkapa ympäri vuoden lämpimässä maassa palmujen katveessa tai Välimeren auringon alla. Ehkäpä jonakin päivänä pakkaan laukkuni ja muutan Rivieralle pitämään nakkikioskia.

Kuinkahan monta kertaa minulle on tarjottu uskomatonta mahdollisuutta hankkia muhkeat kuukausitulot helposti ja vaivattomasti. Ei tarvitsisi kuin löytää kourallinen hyväuskoisia hölmöjä, jotka puolestaan löytävät lisää hyväuskoisia hölmöjä. Samalla tunnustautuisin itsekin hyväuskoiseksi hölmöksi, kun joku ylemmän portaan henkilö käärii rahani taskuihinsa ja menettäisin ne vähäisetkin ystäväkontaktini.

On aaceeännää, natures ownia ja golden showeria sun muita Karibialle, vinkuintiaan tai ties minne rekisteröityjä saippuafirmoja, joiden pääasiallinen tarkoitus on kerätä pyramidiverkosto tuottamaan huipulla kököttäville henkilöille tukkukaupalla rahaa. Konsepti toimii aina samalla tavalla. Tuotteet kehutaan pilviin ja niiden markkina-arvo on aivan mahtava. Todellisuudessa tuotteista ei ole kukaan juuri koskaan kuullutkaan muutoin kuin puskaradion omaisen amatöörimarkkinoijien verkoston kautta. Kaiken lisäksi varsin usein jokin julkisuuden henkilökin, esim urheilija on mukana verkostossa. Yleensä tämä henkilö on jo parhaat päivänsä nähnyt ja ilmeisesti sen vuoksi lähtenyt huuhaaverkostoon mukaan.

Tuotteet ovat mukahalpoja ja uskomattoman edullisia ja päihittävät kilpailijansa mennen tullen. Saat satasella kuukaudessa kolmesataa kiloa saippuaa tai puhut kännykälläsi sata vuotta kaverillesi ilman että maksat penniäkään. Samalla sitten pitäisi täyttää sopimusehdot, joissa pienellä präntillä ja kärpäsenjätöksillä kerrotaan ties mitä. Ei, turha yrittää haalia minua verkostomarkkinoijaksi tai edes ottamaan aaceeännän tai minkä tahansa muun roskaoperaattorin liittymää.

Omena päivässä pitää ongelmat loitolla. Niinhän se pitää. Tai on pitänyt ainakin tähän asti. Mikään suurempi tietokoneisiin liittyvä probleema ei ole vaivannut. Ohjelmat eivät ole kaatuilleet, käyttöjärjestelmä ei ole kaatuillut, viruksia ei ole näkynyt ja kaikki on muutenkin pelannut loistavasti.

Uusi iBook on jo sisäänajettu ja alkuihmettelyn jälkeen peruskäyttö alkaa jo sujua. Windowsissa pysymistä perustellaan usein kattavalla ohjelmisto- ja pelivalikoimalla. Ohjelmistoa ja pelejäkin löytyy myös Macille pilvin pimein. Tai ainakin niin paljon, että peruskäyttäjä voi tuntea tarpeensa tyydytetyiksi.

Vanha hyvin palvellut PC nököttää edelleenkin tuolla makuuhuoneen nurkassa, mutta sitä ei ole juurikaan käytetty. Itse asiassa kone on käynnistetty viime perjantain jälkeen vain yhden kerran ja silloinkin pääasiallisena syynä oli koneen kiintolevyllä majailevien tiedostojen siirtäminen iBookin sisuksiin. Silmä on jo tottunut Pantherin työpöytään ja parempaan näyttöön, joten Windows XP ikivanhalla putkinäytöllä ei ole mieltä ylentävä kokemus. Töissä toki joutuu edelleenkin käyttämään XP:tä, mutta siellä on sentään litteä näyttö.

Kaiken kaikkiaan olen niin tyytyväinen, että vanha PC voisi jäädä vaikka kokonaan eläkkeelle. Talossa on kuitenkin käyttöä kahdelle koneelle, joten ehkäpä PC pysyy käytössä siihen asti, kunnes saamme hankittua pöytäkoneeksi iMacin. Oikeille omenoille olen allerginen, näille omenoille en.

Suomalaisia Mac-käyttäjiä palvelee nyt muuten kunnon suomenkielinen foorumi, Hopeinen Omena. Käyttäjiäkin alkaa olla varsin mukavasti.