Mikähän kumma siinä on, että aina silloin kun pitäisi opiskella, mikä tahansa muu epämiellyttävä ja lykättävissä oleva tehtävä alkaa vaikuttaa mielenkiintoisemmalta. Nytkin kun olisi ollut aikaa tutkielman tekoon, en saanut riviäkään aikaiseksi. Aika ei kuitenkaan mennyt hukkaan, vaan tomutin vuodevaatteet ja imuroin lattiat. Pyykkiä olen pessyt kolme koneellista ja vienyt roskia roskikseen ja roskapostia paperinkeräykseen.
Ehkäpä energiaa voisi kanavoida jollakin konstilla. Kun pitäisi siivota, mutta ei huvita, voikin suunnata käytettävissä olevan energian siivoukseen aloittamalla tutkielman teon. Sama tietysti toisinpäin. Töissä ollessa haluaisi opiskella ja opiskellessa haluaisi töihin. On se kumma, että asioita ei saa koskaan hoidettua niin kuin ne pitäisi hoitaa.
Here’s to you Johnny ja niin edelleen. Otsikon luku kertoo, että tupakoimattomuutta on kestänyt 55 päivää. Polttamatta on jäänyt noin 1120 savuketta ja rahaa on säästynyt 185 euroa. Mikäli oikein tarkkoja ollaan, niin rahaa ei ole jäänyt säästöön senttiäkään. Rahalla kun on taipumus kadota jonnekin. Näin pitkään olen ollut polttamatta viimeksi niihin aikoihin, kun tuota pahaa tapaa vasta opettelin.
Mitä lopettaminen on tuonut tullessaan? Eipä juuri mitään. Lisäkiloja ei ole tullut lisää entisten lisäksi, eikä tämä vyötärö todellakaan tarvitse yhtään ainoaa lisämakkaraa. Outokumpu kun on aivan tarpeeksi suuri jo ennestään. Yleiskunto ei varsinaisesti ole kohentunut, johtuen todennäköisesti melko suuresta inerttisyydestä, joka valtaa usein mielen näin kevättalvella. Muutamana ensimmäisenä lakkopäivänä oli havaittavissa ylienergisyyttä, mutta nyttemmin energia on kadonnut lähes tyystin. Samanlaista nysväämistä siis kuin ennenkin.
Terveys on ehkä hitusen edistynyt. Nokka tosin tuhisee samoin kuin aina ennenkin, mutta kylmistä varpaista tai sormista en enää kärsi. Verenpaine oli edelleen varsin korkealla, tosin mittaustapa ei ollut luotettava. Tupakoivana ei olisi ollut mitään asiaa hiihtokilpailuihin, mutta nyt veren hemoglobiinipitoisuuden voisi olettaa laskeneen terveempiin rajoihin, sillä tupakointi, samoin kuin ohut ilma voi
korottaa hemoglobiiniarvoja. Ilmankos ne hiihtäjät viihtyvätkin korkean paikan leireillä. Miehillä hemoglobiiniarvot ovat n. 140-180 g/l. Omat arvoni huitelivat lähempänä kahtasataa, mikä ei enää ole kovin terveellistä.
Ehkä sitä voisi lähteä kävelylenkille?
Fyysisesti en gaalaan osallistunut, mutta virtuaaligaalassa tuli piipahdettua. Ehkä tuollainen gaala noin irkkimuodossa on hieman heikosti toimiva, ainakin mikäli irc-host ei ole sormistaan nopea pikakirjoittaja, joka raportoi jokaisen tapahtuman, palkittujen ja vieraiden asut, tekemiset ja sanomiset reaaliajassa. Tärkein tuli kuitenkin selville, eli voittajien nimet. Ensi vuonna web-kamera ja mikrofoni mukaan.
Suurin osa voittajista oli itselleni täysin outoja, ehkä siksi, etten ole niitä juuri koskaan lukenut. Pikaisen vilkaisun perusteella palkinnot menivät kuitenkin oikeisiin osoitteisiin. Monia muitakin hyviä blogeja on Blogoslaviassa toki tarjolla, mutta ehkä heidän vuoronsa on sitten ensi vuonna. Onnea kaikille
voittajille!