Tänään pitäisi käydä ilmoittautumassa maturiteettiin, sillä aion ottaa kandidaatin tutkinnon ulos. En siis luota siihen, että graduni valmistuu elo-syyskuulla, vaan parantelen työnsaantimahdollisuuksiani ottamalla alemman tutkinnon. Maturiteetti eli kypsyyskoe kirjoitetaan tällöin proseminaarityöstä. Maturiteetin asiasisällön on osoitettava aiheen hyvää hallintaa ja kieliasun on oltava hyvää suomen kieltä. En ole koskaan ollut erityisen hyvä tenttijä ja inhoan käsin kirjoittamista, mutta minkäs teet kun suoritettava on kuitenkin jossain vaiheessa. Jos suoritan maturiteetin nyt, minun ei tarvitse kirjoittaa sitä enää uudestaan gradusta. Jos suoritus on hyväksytty, saan elokuussa kasvatustieteen kandidaatin paperit. Juhlia en järjestä. Odotellaan sitä maisterin tutkintoa.
Päivän naurut tarjosi Mita mita mita sina sanoa - Linux remix.
Kaikkihan tietävät Twisterin? Siis sen pelin, jossa erivärisiä ympyröitä sisältävällä matolla hakeudutaan ihmeellisiin asentoihin. Ideahan on yksinkertainen. Tuomari pyörittää valitsinta ja valitsin määrää kuka asettaa jalkansa tai kätensä minkäkin väriselle ympyrälle. Tv-sarjoissa ja elokuvissa Twister on aina äärimmäisen hauska ja tunnelmaa kohottava peli. Niinhän sitä voisi kuvitella.
Kokeilimme peliä neljän hengen porukalla ja hauskaa ei missään vaiheessa ollut muilla kuin tuomareilla, kun stereoista soi Jean-Pierre Kuselan Naurava Kulkuri. Pelaajat ähelsivät naama punaisena raajojaan omituisiin asentoihin ja valittelivat veren pakkautumista, vanhoja polvivaivoja ja selkäkipuja. Pelin kestäessä pitkään ilmeet olivat äärimmäisen tuskallisia. Sai olla viimeinen kerta kun pelaan Twisteriä. Sen verran nimittäin kolottaa jäseniä ja oikeassa kädessä on jokin jänne tuskaisen kipeä.
Tänään on se päivä, kun kouluissa on hoilattu suvivirttä ja kadut tulevat täyttymään humalaisista nuorista. Kun peruskoulu päättyy, joka toinen viisitoistakesäinen haluaa tietysti vetää perseet olalle vanhempiensa ja viranomaisten kauhuksi. Muutama teini onkin jo raahannut pussikaljaa bloggauspisteeni ikkunan ohi. Noh, 11 vuotta sitten olin itsekin juhlimassa peruskoulun päättymistä ja 8 vuotta sitten painoin päähäni valkolakin kohtalaisin arvosanoin. Tänä päivänä tuskin pääsisin ruotsin tai matematiikan kokeesta läpi. Reaali menisi ehkä rimaa hipoen. Englanti ja äidinkieli varmasti heittämällä.
Tämän kevään ylioppilaskirjoituksissa on kohuttu kohtuuttomista sensoreista. En kyllä ymmärrä missä mielessä verojen ja taksien sekoittaminen olisi niin pieni virhe, etteikö siitä pitäisi rankaista. Sit ja shit ovat myös hieman eri asioita, vaikka niitä ei erotakaan kuin yksi kirjain. Lisäksi, mikäli otsikosta ei ymmärretä jotakin olennaista sanaa, on mielestäni turvauduttava päättelyyn. Jos sanat do not write ja nature eivät kerro mitään, on ehkä mietittävä ollaanko lainkaan oikeissa kokeissa. Korkeakoulujen pääsykokeissa moinen virhe vie sataprosenttisen varmasti opiskelupaikan, eikä korkeakoulupaikan saaneenkaan ole varaa tentissä kirjoittaa otsikon ohi.
Eilinen työpäivä meni osittain pilalle tekniikan oikkujen vuoksi. Jo pitkään jumituksen merkkejä osoittanut tietokone sanoi sopimuksensa irti ja pakotti tarttumaan puhelimeen. Mikrotuki saapui pelastamaan tilanteen, mutta tehokasta työaikaa meni silti hukkaan, vaikkakin pidin kahvi- ja ruokatauon sillä aikaa, kun tekniikan pojat asensivat Windowsin ja ohjelmistot uusiksi. Vieläkään kone ei ihan täysillä toimi, sillä pienet virhedialogit joka toisella klikkauksella juuri siinä ohjelmassa, mitä pitäisi eniten käyttää eivät ole erityisen mukavia. Mukavuutta ei ainakaan lisää SPSS-ohjelman tiedostojen ja taulukoiden käsittelyyn liittyvät puutteet. Ainakin yhden buginkin olen jo löytänyt. Onhan se hienoa, että tuotte säännöllisesti markkinoille uuden version, mutta voisitte nyt edes hieman enemmän uudistaa sitä. Vai loppuuko innovaatiot muuten kesken?
Aamun Hesari kertoo, että Suomenkin teille halutaan EuroRap-järjestelmän mukainen tähtiluokitus. Tähtiä jaellaan turvallisuustason perusteella, joten syyniin joutuvat esim. penkereet, leikkaukset risteykset ja keskikaiteet. Ruotsissa kyseinen luokitus on pian käytössä ja Suomessakin autoliitto haluaa ottaa perinteiseen tapaan länsinaapurista mallia. Vaistoni kertoo kuitenkin, että tiehallinnon viranomaiset eivät luokituksesta suuremmin innostu, etenkin kun tietää, missä kunnossa monet maamme pääteistä ovat. Neljän tähden teitä ei ainakaan Keski-Suomesta juurikaan löydy. Liekö löytyy edes kolmen tähden teitä.
Konginkankaan turma herätti keskustelua liikenneturvallisuudesta, mm. nelostien kapeudesta ja eilen turmapaikan ohi ajaessa havaitsin, että tie todellakin on valtaväyläksi erittäin kapea ja päällysteeltään huonokuntoinen. Maamme karut sääolosuhteet ovat osaltaan nostamassa teiden kunnossapidon kustannuksia, eivätkä harva asutus ja pitkät etäisyydet ainakaan vähennä kunnossapidettävien tiekilometrien määrää. Monet haja-asutusalueiden ja syrjäseutujen pienet tiet ovat saaneet rauhassa rappeutua jo vuosia. Vain pääväylät pidetään paremmassa kunnossa.
Syrjäseutujen rappio kertoo omalta osaltaan karua kieltä siitä, että rahaa ei riitä maan joka kolkan asuttuna pitämiseen, eikä mielestäni tarvitse riittääkään. Jostain käsittämättömästä syystä suomalainen haluaa rakentaa sen omakotitalonsa keskelle korpea. Kansalaisilla on toki vapaus valita omat asuinpaikkansa ja syrjemmässä tonttimaa on halpaa. Syrjässä asumisen kustannuksia nostavat kuitenkin kulkuyhteyksien ja kunnallistekniikan rakentaminen. Myös tiettyjä palveluja on ylläpidetty verovaroin. Bussit kun eivät maaseudulla kulje ilman tukiaisia. Sinällään nämäkin tukirahat menevät hukkaan. Kyytiläisiä kun ei useimmiten ole muutamaa enempää.
Sunnuntain Hesarissa oli artikkeli asukastiheydestä ja palveluiden keskittymisestä. Keski-Euroopassa asukastiheys on taajamissa selvästi suurempi. Suomalainen taasen asuu väljästi ja väljyys lisää liikkumisen kustannuksia. Julkisen liikenteen ylläpito on kallista ja etäisyydet pitkiä. Ruoka ostetaan suurista automarketeista ja monelle kaupunkien keskustojen ulkopuolella asuvalle auto onkin välttämätön. Amerikkalaisesta keskiluokan omakotitalolähiömallista ollaan kuitenkin vielä kaukana, enkä ainakaan toivo, että kaupunkisuunnittelijat ottaisivat sieltä mallia. Täällä periferiassa puhutaan ruuhka-Suomesta ja sillä tarkoitetaan usein koko eteläistä Suomea. Sielläkin kuitenkin on tilaa vaikkapa kaikille Suomalaisille. Koko suomalais-ugrilainen heimokin mahtuisi mainiosti Etelä-Suomen läänin alueelle ja silti jäisi vielä yllin kyllin tilaa. Ehkä suomalaisilla on hieman erilainen käsitys asumisesta ja väljyydestä kuin muualla maailmassa.