Täytän tänään 27 vuotta. Vielä joitakin vuosia sitten synttäriaamuna herätessä ensimmäinen mieleen kimpoava ajatus olisi saaattanut olla jotain positiivista, mutta ei enää. Olotila on lähinnä masentunutta vitutusta. Olen jo 27. Jimi Hendrix, Janis Joplin, Kurt Cobain ja Jim morrison olivat kaikki 27-vuotiaita kuollessaan. Sanotaan, että he kuolivat nuorena. Noh, viisikymppiseen verrattuna 27-vuotias onkin vielä nuori.
Kolmenkympin rajapyykki on kuitenkin jo varsin lähellä ja kolmeenkymmeneen ikävuoteen liittyy tavallisesti kriisi. Kolmenkympin kriisin tavallisin ilmeneminen liittyy saavutettuun koulutustasoon, työpaikkaan ja perheeseen. Ei liene harvinaista, että opinnoistaan valmistunut ja perheen perustanut kolmekymppinen miettii “tätäkö minä teen koko loppuelämäni?”. Itselläni tuo kriisi kolkuttelee ovella hieman eri tavalla.
Olen kolmen vuoden kuluttua kolmekymppinen, enkä ole vieläkään valmistunut. Töistä ei ole tietoakaan ja jälkikasvukin antaa vielä odottaa itseään. Mikä minusta oikein tulee? Mikä on paikkani tässä maailmassa? Kuten laulussakin lauletaan; “Takana on luja putki rilluvuosien”. Rillutteluvuodet alkavat pikkuhiljaa olla takana päin. Kaksikymppisenä riitti energiaa juosta baareissa ja muissa riennoissa. Enää ei riitä. Yöelämä ei kiinnosta samalla tavalla kuin ennen. Jos pitäisi valita baari-illan ja kohtalaisen tv-leffan välillä, valitsisin jälkimmäisen. Baareistakin metelipaikat ovat etupäässä ahdistavia. Haluan viettää baari-iltaani paikassa, jossa musiikki ei koostu viimeisimmistä tanssihiteistä, eikä se saa soida niin kovalla, että se haittaisi keskustelua suhteellisen normaalilla puheäänellä.
Olenko minä tulossa tylsäksi keski-ikäiseksi? Puuttuu enää farmarivolvo, 2 mukulaa, rivitalon pätkä ja enemmän Ikean kalusteita. Jos ajattelen omia vanhempiani ja sitä, mitä he olivat saavuttaneet tähän ikään mennessä, niin olen hieman jäljessä. Heillä oli 27-vuotiaina 2 lasta, oma talo ja oma yritys. Minulla ei vielä mitään näistä. Onko juuri tämä ikä erityisen vaikea ihmiselle? Siksikö Jimit ja Kurtit päättivät päivänsä liian aikaisin?
En minä halua vanhentua enää. Ala-asteella, ollessani kuudennella luokalla, muistan kuinka kysyimme opettajaltamme hänen ikäänsä. Hän oli vasta vuotta paria aikaisemmin valmistunut opettajaksi ja oli 27-vuotias. Hän ei halunnut vanhentua enää päivääkään. En halua minäkään. Haluan aina pysyä korkeintaan 27-vuotiaana.
SAK on huolissaan kausityöttömistä, kertoo
Ilta-Sanomat uutissähkeessään. Kausityöttömiä ovat mm. koulunkäyntiavustajat, joiden työsopimuksissa voi olla varsin vaihteleva kirjo. Koulunkäyntiavustajan työsopimus voidaan laatia siten, että sopimus on voimassa myös kesälomakauden, mutta palkkaa ei makseta. Koulunkäyntiavustaja ei tällöin ole oikeutettu työttömyysturvaan, muttei saa myöskään palkkaa.
Ongelma koulunkäyntiavustajien palkkauksessa on ollut tiedossa jo vuosia, mutta SAK on vasta nyt herännyt huolehtimaan asiasta. Ehkä asialle voisi jotain tehdäkin. Eivätkös ammattiliitot ole juuri sitä varten?
Olen itse työskennellyt koulunkäyntiavustajana ja oma työsopimukseni kattoi kyllä kesäajan, mutta olin tällöin lomautettu. No, lomautettuhan on oikeutettu työttömyysturvaan, mutta eipä siitä juurikaan iloa ole pitkien käsittely- ja karenssiaikojen vuoksi. Liiton työttömyyspäivärahoillekin pääsee vasta 10 kuukauden työssäolon jälkeen ja omassa tapauksessani lomautuksen alkaessa töitä oli tehty 9,5 kuukautta, joten liitosta ei ollut apua. Ei muuta kuin kesätöitä etsimään. Niitä onneksi löytyi. Kaikki eivät kuitenkaan aina ole yhtä onnekkaita, joten koulunkäyntiavustajien kesälomautukselle tai kesäajan palkattomuudelle olisi syytä tehdä jotain ja nopeasti. Ammatti on kuitenkin sen verran tärkeä tämän yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta, että siinä säästäminen ei juurikaan kannata.
Toinen koulunkäyntiavustajia sorsiva tapa on uudistaa työsopimus aina lyhyissä pätkissä. Nämä pätkät kestävät yleensä noin 1-2 kuukautta, eli sopimus katkeaa jokaiseen koulun lomajaksoon. Onhan se ihan mukavaa, että voi viettää syyslomaa ja joululomaa, mutta palkattomuus ei kauheasti mieltä lämmitä. Monelle koulunkäyntiavustajan pesti jääkin vain väliaikaiseksi. Moni välivuotta pitävä opettajankoulutukseen pyrkivä saa erittäin hyvän työkokemuksen koulunkäyntiavustajana, mutta avustajien pysyvyys olisi oppimistulosten ja pitkäaikaisen yhteistyön kannalta toivottavampaa. Monessa kunnassa kun avustajat vaihtuvat puolen vuoden välein tai viimeistään silloin kuin työllistämistuki loppuu. Milläs palkkaat kun rahaa ei ole. Ehkä koko koulujärjestelmä alkaisi olla taas uudistusten tarpeessa.
Ennen tehtiin kulutustavarat kestämään. Kengät kestivät isältä pojalle ja television käyttöikäkin oli 20 vuotta. Nykyisinhän tuote on jo vanhentunut viimeistään takuuajan päättymisen jälkeen, tietotekniikka heti sen jälkeen, kun saat ostamasi kalliin laitteen kannettua kaupasta ulos. Rikkimennyttä tuotetta ei useinkaan kannata korjata. Kahvinkeittimeen ei kannata ostaa uutta lasipannua, koska uusi keitin maksaa vähemmän kuin pannu. Vanhaa kännykkää ei kannata korjata, koska uuden saa melkein samaan hintaan. Tulostimeenkaan ei kannata ostaa uusia mustekasetteja, koska usein uuden tulostimen saa lähes mustekasettien hinnalla ja vanhan voi vielä myydä eteenpäin.
Viitisen vuotta sitten ostamani
Kossin kannettaviin laitteisiin sopivat
PortaPro -kuulokkeet sisältävät elinikäisen takuun. Takuu ei kuitenkaan luonnollisesti koske käytössä kuluvia osia, kuten pehmusteita. Kuulokkeiden pehmusteet ovat nähneet parhaat päivänsä ja vuosia sitten. Ensiksi ne eivät pysyneet enää paikoillaan, joten käyttömukavuus vaati
niksipirkkatyyliin sukkahousupatenttia. Nyt patentti ei enää auta, kun pehmusteet sukkahousujen alla ovat kuluneet ja nyhjääntyneet niin ohuiksi, että kuulokkeet painavat ikävästi korvia.
Ostaisin mielelläni uudet pehmusteet, jos niitä vain jostain löytäisi. Tavaratalojen kuulokehyllyt ovat kyllä täynnä erilaisia kuulokkeita muutaman euron hintaisista aina kalliisiin yli sata euroa maksaviin langattomiin malleihin asti, mutta yksiäkään pehmusteita en ole nähnyt myytävän missään. Uusia kuulokkeita en viitsisi ostaa, sillä ne maksavat liikaa ja entisetkin toimivat pehmusteita lukuunottamatta erinomaisesti. Superlonipatenttikaan ei innosta, sillä kuulokkeiden omien pehmusteiden materiaali on kuitenkin täysin erilaista ja superlonipehmuste saattaisi vaikuttaa äänenlaatuun merkitsevästi. Mikä siis neuvoksi?
