Elefanttipuhetta

Nyt on avattu myös
YLE:n vaalikone. Tulos oli sitä samaa kauraa kuin ennenkin. Kärjessä sinistä ja vihreää sekaisin, joukossa satunnainen punasävykin. Peräpäässä enimmäkseen punaista, mutta sinnekin aina joku vihreä tai sininen tunkee. Pitääkö tässä perustaa oma puolue, kun ei tarjolla olevat vaihtoehdot koskaan miellytä?

Tiedemiehellä on sama ongelma. Hän listaakin joukon asioita, joiden perusteella voisi äänestää.

äänestäisin kyllä, jos olisi taho, joka

1. Kannattaisi ilmastosopimuksia, ydinvoimaa, tuulivoimaa, tiivistä asumista ja tehokasta maankäyttöä, nykyistä matalampaa työn verotusta, perustuloa, julkista terveydenhuoltoa, ilmaista koulutusta, lapsilisiä, julkista liikennettä, vapaampaa päihdepolitiikkaa, laajempaa kielten ja matematiikan opetusta, liikunnallista elämäntapaa, haittaveroja epäterveelliselle ja lihottavalle ruoalle ja raskaita haittaveroja saastuttajille
2. Vastustaisi kaikenlaisia tukiaisia maataloudelle ja yrityksille, yksityisautoilua, asevelvollisuusarmeijaa, yliopistojen ylikuormittamista, palkkasyrjintää, tiukkaa siirtolaispolitiikkaa, saastuttamista ja tyhmyyttä.

Ihan jokaista kohtaa en purematta niele, mutta realistinen näkökulma asioihin pitäisi olla yksi tärkeimmistä puolueohjelman suunnanantajista.

Tehdäänpäs oma lista ja yritetään perustellakin pikkuisen.

Energia
Ydinvoima on ehkä tehokas ja oikein käytettynä turvallinenkin sähköntuottaja, mutta riskit ovat aivan liian suuria. Fissioenergialle pitäisi pyrkiä löytämään korvaava energiamuoto koko maailmassa. Ehkä se on se fuusioenergia, kunhan viisaammat saavat toimivan reaktorin rakennettua, mutta omat riskinsä siinäkin toki on.

Ja ne vaihtoehdothan olivat?
Tuulivoima on ehkä puhdasta energiaa, mutta näillä seuduilla pitäisi tuulla hieman enemmän, jotta se olisi kannattavaa. Hiili- ja turvevoima taasen on tätä saastevoimaa, jota pidetään yhtenä osasyynä ilmaston lämpenemiseen, vaikka lämpenemisteorioissa on toki monia ristiriitoja. Se on ainakin varmaa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ollut voimakkaassa kasvussa 1950-luvulta lähtien ja on jo nyt korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin. Koska hyvät vaihtoehdot puuttuvat, täytyy ottaa huomioon myös energian säästämisen mahdollisuus.

Tiivis asuminen ja tehokas maankäyttö
Koskaan en ole ymmärtänyt, miksi suomalaisen täytyy rakentaa talo pimeään korpeen tiettömien taipaleiden taakse ja sitten valittaa kuinka lapsilla on pitkät koulumatkat, linja-autoja ei kulje, vesijohtoverkkoon ei voi liittyä ja oma kaivo on kuiva. Maassa on toki lääniä vaikka kuinka, mutta koko maata ei mielestäni kannata pitää väkisin asuttuna.

Jokaisella on toki perustuslaillinen oikeus valita asuinpaikkansa, mutta jos välttämättä haluaa asua siellä 35 kilometrin päässä lähimmästä bussilinjasta, niin valittamiseen ei pitäisi olla aihetta. En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi asua Kehä III:n sisäpuolella, mutta väestön sijoittumista suurempien keskusten tuntumaan pitäisi tukea. Yhteen 10 000 asukkaan kuntaan on varmasti taloudellismpaa järjestää palvelut, kuin viiteen 2000 asukkaan kuntaan.

Oppineemmat voinevat valistaa tietämätöntä bloggaajaa.

Työn verotus ja perustulo
Kaikki se vie minkä selkänahastaan vääntää. Valtio siis. Työhän on kallista. Pienituloisen pussissa verotus ei ehkä tänä päivänä enää tunnu kovinkaan pahalta (oma veroprosentti 10,0%), mutta yritäpä kohottaa tulotasoasi hyvätuloiseksi tai edes keskituloiseksi. Johan alkaa valtio rokottamaan ja pienkin palkankorotus tuntuu valuvan pohjattomaan Moolokin kitaan saman tien. Käteen jää toki verojenkin jälkeen enemmän, mutta ei se juurikaan kannusta. Kun samanaikaisesti jonot hammaslääkäriin ja lääkäriin saattavat olla pitkiä, tiestö huonossa kunnossa ja koulut homeessa, niin verorahoilleen ei voi kokea saavansa vastinetta.

Päihdepolitiikka
Veroalen haitat ja hyödyt ovat kai kiistattomia, mutta holhoavaa viinakorttimeininkiä ei tarvitsisi takaisin tuoda. Ongelmallisin kansanosa vetää päänsä sekaisin joka tapauksessa. Kioskeihin viinoja ei tarvitse vapauttaa, mutta viiniä ja muita mietoja juomia voisi kyllä ruokakaupastakin saada.

Opintotuki
Sydäntä lähellä oleva asia. Ei se mihinkään riitä, se on selvä se. Lainaosuutta korottamalla ratkaistaan joitakin ongelmia, mutta kaikki eivät lainaa halua tai pysty ottamaan. Opintotuesta pitäisi myös korjata epäkohtia. 19-vuotiaan korkeakouluopiskelijan tukeen eivät vanhempien tulot vaikuta, mutta kansanopisto-opiskelijan tukeenpa vaikuttavat. Myös harjoittelupalkan vaikutus tukeen on epäoikeudenmukainen. 505 euron harjoittelupalkasta lähtee kyseisen kuukauden opintoraha pois, mutta samaan aikaan muualta 2000 euron liksan nostavan tuki ei vähene, mikäli vain koko vuoden tuloraja pysyy kurissa.

Monta muutakin asiaa kaipaisi korjausta, mutta listasta tulisi loputtoman pitkä. Ehkä jatkan sitä vielä myöhemmin.

Olen aina inhonnut melusaastetta tuottavia jäätelöautoja.
Kirjoitin toissa kesänä olevani yhtä mieltä Helsingin Sanomien mielipidepalstalle kirjoittaneen henkilön kanssa. En enää tiedä, mitä kyseinen henkilö kirjoitti, koska linkki johtaa maksulliseen arkistoon, mutta uskoisin kirjoituksen olleen negatiivissävytteinen. Lahdessa jäätelöauton sireeniä on nyt
hiljennetty sovituilla rajoitusalueilla puoleen ja soittokertojen määrää laskettu viidestä kahteen. Jos vielä asutusalueillakin saisi sitä pilliä hieman pienemmälle.

Lokakuussa järjestettävät kunnallisvaalit alkavat esiintyä mediassa yhä tiheämpään. Ensimmäinen vaalikonekin on jo avattu. Vastasin maanantai-iltana
MTV3:n vaalikoneen kysymyksiin ja sain viisi parhaiten ja huonoiten sopivaa ehdokasta. Puoluekirjo oli entisenlainen. Kärkisijoille tultiin oikealta ja keskeltä, mitä nyt yksi vasemmistoliittolainenkin oli eksynyt joukkoon. Perää pitivät perinteisesti kauimpana vasemmalla olijat, mutta olipa sinnekin livahtanut yksi oikeistolainen. Yritä tässä sitten valita kenelle äänesi annat.

YLE:n vaalikone avataan keskiviikkona 29. syyskuuta, jonka jälkeen saattaa olla hieman viisaampi. Helsingin Sanomien
kunnallisvaalikone palvelee tällä kertaa vain Helsingin seudun kuntien äänestäjiä.

Näissäkin vaaleissa on taas mukana joukko uusia nuoria äänestäjiä. Kunnallispolitiikka koetaan usein tylsähkönä ja mielenkiinnottomana, eivätkä monet nuoret vaivaudu äänestämään lainkaan. Nuorten vaaliosallistumista on myös tutkittu (HS 28.9.2004, s. A 12). Pääsyynä äänestämiseen mainitaan epävarmuus. Sama syy vaikuttaa varmasti myös vanhemmalla iällä äänestämättä jättämiseen. Presidentinvaalissa ehdokkaan valinta on helpompaa, koska kyseessä on enemmänkin henkilövaali, mutta eduskunta- ja kunnallisvaaleissa pitäisi henkilön lisäksi löytää myös puolue. Vaikka suuntaus olisikin vasemmalla tai oikealla tai sitten hieman vihertävänä, ei puolueen valinta välttämättä ole aivan yksinkertaista.

Itse tiedän varmasti mitä puolueita en koskaan aio äänestää, mutta usein tuntuu, että jäljelle jäävät vaihtoehdot eivät miellytä sen enempää.
Aiemmin mainitsemani
kokoomusnuorten vasemmistovinoilu
Punikkilan kunnasta on itse asiassa samalla vinoilua heille itselleen. Tätä mieltä ainakin on ajat sitten “Junttilan tuvan” jättänyt Maailman Mahtavimmassa Demokratiassa asusteleva
Peter Elk. Samalla saa sontakuorman niskaansa myös “agraarifasistien”
keskusta.

Maaseudulla perinteisesti jyllännyt
keskustapuolue on usein maaseudulla se ainoa vaihtoehto. Kunnallisvaaleissa keskustapuolue onkin niskan päällä pahimpiin kilpailijoihinsa verrattuna. Puolueen maatalousministerin Juha Korkeaojan
lausunnot kuitenkin saivat ainakin
Kiuruveden viljelijät raivoihinsa ja moni onkin lähtenyt puolueesta ovet paukkuen. Ehkä kannattaisi siellä norsunluutornissakin muistella mistä päin ne äänet tulevat.

Maaseudulla kunnallispolitiikassa oli keskustapuolueen ohella toinenkin ominaispiirre (Olen siis maaseudulla kasvanut. Kirj. huom.). Tai siltä se ainakin tuntui. Valtuustot kun muodostuivat pääosin samoista henkilöistä, jotka siellä olivat jo viimeiset 20-30 vuotta istuneet. Kanttori, kansa.. eikun peruskoulun johtava opettaja, 3 kuntakeskuksessa asuvaa maanviljelijää, yhden entisen valtuutetun tytär ja vasemmiston edustajana koneinsinööri Teräs. Ensinmainitut toki keskustalaisia kaikki. Vaikka
Alkio-opistossa olenkin opiskellut, en silti tunnustaudu “kepulaiseksi”. Ennemmin kuitenkin heille annan ääneni kuin sosialisteille.

Puoluetta tärkeämpää lienee kuitenkin saada myös nuoret kiinnostumaan politiikasta ja mukaan valtuustoihin. Nuoria ehdokkaita onkin aika ajoin ihan mukavasti, mutta pääsevätkö he valtuustoissa ääneen lainkaan? Tuomas Aivelon mukaan (HS 28.9.2004, s. A 12) eivät.

Valtuustoissa istuu vain äijiä, jotka maksimoivat siellä omat etunsa, eivätkä pidä nuorista ja vihaavat muutoksia. Nuoret saavat puolueissa toimia niin kauan näiden äijien juoksupoikina, kunnes oppivat toimimaan oikein.

Tältähän se nuoren äänestäjän näkökulmasta usein tuntuu ja sitä se käytännössäkin taitaa usein olla. Yhteiskunnan vakaus vaatii kuitenkin hitaita ja hallittuja muutoksia. Hätiköimällähän ei tule kuin vittumaisia kakaroita. Vanha kansa sen tietää. Ehkä nuoretkin saattaisivat saada äänensä kuuluviin, jos heitä olisi valtuustoissa enemmän. Nuorten äänestäjien on varmasti helpompi äänestää nuoria ja kontaktit heihin ovat paremmat. Nuorten valtuutettujen on myös helpompi pysyä ajan tasalla nuorten elämästä tai ainakin näkökulma on toisenlainen kuin murrosikäisen nuoren vanhemman.

Entäs jos antaisinkin ääneni tällä kertaa nuorelle ehdokkaalle?