Lukeminen kannattaa aina
Syyskuu lähenee loppuaan ja
uhoamisesta huolimatta gradu ei ole kansissa, eikä edes esitarkastuksessa. Noh, myönnetään. Edes tutkimusongelmat eivät ole valmiina. Analyysiä on hieman harjoiteltu, mutta teoria ammottaa tyhjyyttään. Olen antanut itselleni aikaa vuoden loppuun asti. Maksoin jopa ylioppilaskunnan jäsenmaksunkin vain syyslukukaudelta, ikään kuin siitä mitään apua motivaation suhteen olisi.
Silloin kun maali on lähinnä, ovat edessä ne raskaimmat taivallettavat askeleet.
Irkkilakko on pitänyt siltä osin, etten ole kuluttanut aikaani siellä notkumalla. Pari kertaa olen käynyt ohimennen eräällä kanavalla apua huhuilemassa, mutta tuloksetta. Tilalle on sen sijaan tullut fooruminotkuilu. Eksyin jopa
Muropakettiin. Aargh. Foorumeita lukemalla oppii kuitenkin yhtä sun toista, sillä lukeminenhan kannattaa aina.
Pitkästä aikaa olen myös hankkinut iltalukemista. Eilen illallakin tuli luettua noin tunnin verran J.R.R. Tolkienin Keskeneräisten tarujen kirjaa. Nuoruuden scifiklassikoiden ahmiminen on vuosien saatossa jäänyt vähiin, mutta täytyykin ottaa tavaksi lukea päivittäin jotakin kirjallista opusta. Kirjahyllyssämmekin on useita lukemattomia kirjoja.
Siinä missä lapsena saatoin lukea kirjan päivässä, olen viimeisen neljän vuoden aikana saanut luettua vain neljä kirjaa. Tolkienin Taru sormusten herrasta, Hobitti ja Silmarillion, sekä Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Edellinen luku-urakka on lukion jälkeisiltä vuosilta, jolloin kahlasin läpi Frank Herbertin Dyyni-sarjan. Lukiossa luin Stephen Kingiä. Yläasteella aika kului Asimovin, Clarken ja Lemin seurassa, ala-asteella luettiin Burroughsia (Edgar Ricea, ei Williamia), Enid Blytonia ja Susan Cooperia.
Tiedä sitten olisiko John Carterin seikkailuilla Punaisen planeetan pinnalla enää samanlaista vaikutusta kuin aikoinaan. Silloin 80-luvulla ne ainakin tempaisivat mukaansa.