Päivän uutinen on toisen valtionvarainministeri Ulla-Maj Wideroosin (RKP) ehdotus perintö- ja lahjaveron poistamiseksi Ruotsin mallin mukaisesti.
Jo on aikakin, että joku uskaltaa ehdottaa tällaisen ryöstöveron poistoa. Valtion verokarhun ahnas käsi ottaisi mielellään kaikkien omaisuuden itselleen. Moni suomalainen on joutunut myymään perintötilansa tai maansa, että saa maksettua perintöverot, jotka varmasti on maksettu moneen kertaan kiinteistöverojen ja arvonlisäverojen muodossa.
Lainaus Ilta-Sanomien keskustelusta Perintövero pois!
Perin edesmenneen isäni, joka oli perinyt omat vanhempansa.
Hänen vanhempansa olivat maksaneet verot hankkiessaan omaisuuden, ja isäni maksoi em. omaisuudesta perintöveron. Ja minä maksoin jälleen samasta omaisuudesta perintöveron.
Tuo omaisuus on siis verotettu jo kolmeen kertaan - tulevatko minun lapseni sitten aikanaan maksamaan veron neljännen kerran?
Valtion ahneus
Moni vanhus on elänyt nuukasti säästääkseen omaisuutensa lapsilleen, mutta verottajahan ne vie. Se osuus mikä verokarhun kirstuun ei heti kalahda, päätyy sinne viimeistään siinä vaiheessa kun perinnönsaajista aika jättää ja perintö siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Näin ollen valtio vie muutaman sukupolven aikana käytännössä koko suvun omaisuuden.
Sosialismia tai kommunismia "parhaimmillaan". Kaikki kuuluu valtiolle.
Ei auta patentit. Kylmälaukku on liian lämmin. Voi ja juusto, ketsupit ja muut lisäainepommit pysynevät hengissä, mutta meetwursti lensi jo roskakoriin. Onneksi emme ehtineet käydä kaupassa. En halua ruokamyrkytystä. Olisi edes hieman kylmempi ja parveke, jonne voisi säilöä ruokansa, mutta kun mittari huitelee yli kymmenessä asteessa ja asuntomme on maan tasalla. Pakastimessakin on sen verran tavaraa, että sitä ei viitsi lämmittää nollan yläpuolelle. Ei auta itku markkinoilla. Miten sitä ennen wanhaan selvittiin, kun ei ollut sähköä?
Kesä on mennyt ja ilmat viilentyneet, mutta edelleen löytyi kylmälaukulle käyttöä. Asuntomme jääkaappipakastimen ylempi osa, eli siis jääkaappi otti ja sanoi työsopimuksensa irti. Mokoma AY-aktiivi lakkoili jo toissa viikolla, mutta suostui kuitenkin yhteistyöhön saatuaan säätimensä pykälää isomman numeron kohdalle. Tällä kertaa nuppi on kaakossa, mutta lämpötila kaapissa on noussut jo +18:aan asteeseen, joten elintarvikkeet ulos, kylmakallet ja kylmälaukku esiin.
Uuden kaapin hankinta tai vanhan korjaus on luonnollisesti asunnon omistajan, eli vuokranantajamme vastuulla. Hän asuu kuitenkin ulkomailla, joten asioiden hoitaminen onkin hieman mutkikkaampaa. Hihassa on kuitenkin vielä yksi ässä. Jos uutta kaappia ei saadakaan ihan hetikohta, niin ainahan voi nostaa pakastimen lämpötilaa ja tunkea ne pilaantuvat pöperöt sinne.
Kaapin valmistajasta ei entuudestaankaan juuri hyviä kokemuksia ole, joten tiedänpähän ainakin yhden kodinkonemerkin, jota mahdolliseen tulevaan omaan asuntoon ei tulla hankkimaan.
EDIT: Tilannepäivitys
Vuokranantaja ulkomailla, lähimmät kontaktihenkilöt mökillä. Eli puhelin käteen ja soittelemaan huoltomiestä. Huoltoliikkeitä löytyi näiltä seuduilta peräti kaksi, joista toisessa viitsittiin vastata jopa puhelimeen. Ilmeisesti jääkaapit ja kaasuhellat poksahtelevat muuallakin, kun ajan sai vasta perjantaille.
Hätä keinot keksii. Kolme parin litran muovista jäätelörasiaa täyteen vettä ja pakastimeen, niin johan saa kylmälaukkukin viileän henkäyksen. Muutamalla kylmäkallella kun ei lämpötilaa saa alle 10 asteen.
Jos kävijämäärät pysyttelevät tänäänkin menneiden viikkojen tasolla, pitäisi 50 000 latauksen raja mennä tänään rikki. Jos ei tänään, niin viimeistään huomenna. 50 000 latausta jaettuna reilulle 16 kuukaudelle tekee noin 3000 latausta kuukaudessa, joka taasen on noin 100 latausta päivää kohti. Karkeasti pyöristettynä siis. Viime aikoina latauksia on ollut noin 100-400 päivässä, riippuen siitä olenko kirjoittanut mitään. Viikon hiljaisin päivä on yleensä ollut lauantai.
96,76 % kävijöistä on tietysti Suomesta. Vajaan prosentin (0,82%) osuuden haukkaa USA ja lopuille jäävät muruset. Murusista suurimmat ovat muutaman promillen kokoluokassa suuruusjärjestyksessä Belgia (0,39%), Iso Britannia (0,31%), Singapore (0,29%) ja Ruotsi (0,27%). Tämä tilasto kattaa noin 19 000 kävijää, johtuen Weblaskurin viimekeväisestä uudistuksesta.
Webbisivun fonttiahan pystyy muokkaamaan selaimesta käsin. Harva peruskäyttäjä kuitenkaan tietää tällaisesta mahdollisuudesta. Fonttikoon muuttamiseen tarvittavat linkit voi rakentaa myös itse käyttöliittymään, kertoo A List Apartin artikkeli. Samanlaista ominaisuutta hyödyntää blogissa mm. Kalamuki.
Olen itsekin yrittänyt säätää moista ominaisuutta toimimaan, mutten aivan onnistunut. Siinä sivussa tulin löytäneeksi pari bugia, tai niin ainakin luulen. Kun Firefox ja muut Gecko-selaimet toimivat kuten pitääkin, ilmeni vanhassa kehnossa Internet Explorerissa ongelmia. Fonttikokoa säädellään erilaisilla CSS-tiedostoilla ja JavaScriptillä. Jostakin syystä Internet Explorer ei halunnut fontin kokoa muuttaa, vaan huomautti virheestä skriptissä. A List Apartista löytyvä esimerkki toimi kuitenkin moitteetta, joten vika oli omissa koodeissani.
Pitkällisen tutkailun, pähkäilyn ja kokeilun jälkeen syylliseksi paljastui omituinen bugi. Jos HTML-tiedostosta löytyy tagi <li id=”active”>, niin fonttikokoa ei voi vaihtaa Internet Explorerilla. Vaikka tagin asettaisi <html></html>-tagien ulkopuolelle, bugi ilmenee silti.
Vastaavasti Opera haluaa itsepintaisesti valita oletuksena sen toiseksi pienimmän fonttikoon antavan CSS-tiedoston. Omituista. Kalamukissa en tätä ominaisuutta havainnut, koska siellä fonttikokoa vaihtavia CSS-tiedostoja on esimerkistä poiketen tarjolla vain kolme, jolloin Operakin ottaa sen keskimmäisen. Ongelmia liikaa, delete-nappulalle töitä. Päätin siis toistaiseksi hylätä tämänkin idean, kiitos oman osaamattomuuden ja selaintenvälisten erojen.
Mitäs jos kaikki selaimet vain yksinkertaisesti toimisivat kuten standardit määrittävät?