Rakas 12″ iBookini on ehtinyt jo yhdeksän kuukauden ikään. Vuoden takuuajan umpeutumisen häämöttäminen näköpiirissä pistää pakostakin harkitsemaan AppleCare protection planin hankkimista. Tällöin koneen takuuaika pitenisi kolmeen vuoteen. Hinta vain hirvittää jo etukäteen, sillä iBookin AppleCare maksaa noin 328 euroa, joka on mielestäni törkeä hinta. Hinta voi toki tuntua pieneltä siinä vaiheessa, kun koneesta hajoaa 1000 euron remonttia tietävä osa, mutta periaatteessa kannettavan tietokoneen elinkaaren pitäisi olla vuotta pidempi. Harkinta-aikaa onneksi on vielä muutama kuukausi, joten ihan heti ei moista sijoitusta tarvitse tehdä.
Ajattelin listata iBookin huonoja puolia. Useimmin Apple-käyttäjät kehuvat koneitaan kilpaa, mutta omat ongelmansa niissäkin toki ovat. Missään nimessä ei kuitenkaan voida puhua PC-koneiden tai Windowsin ongelmien veroisista harmaiden hiuksien tuottajista. Koska OS X:ää ja Windows XP:tä on jo vertailtu melko kattavasti, keskityn rautapuoleen.
1. Äänekäs cd-asema (CD-RW Combo).
Tämä vekotin pitää kamalaa ääntä etenkin levyä syöttäessä ja poistaessa. 8 vuotta vanha Pioneerin auto-cd-soittimenikin on huopatossutehdas verrattuna tähän helvetinkoneeseen.
2. USB-portteja on vain kaksi.
Useampi olisi ehdottomasti tarpeen, mutta koneen pienen koon vuoksi niitä tuskin olisi enempää saatu mahtumaankaan. Firewire-portteja on vain yksi, mutta eipä talosta kyllä löydy kuin yksi laite, joka moiseen porttiin sopii (iPod mini).
3. Touchpad.
Tämä ei varsinaisesti ole iBookin ongelma, vaan touchpadit ovat yhtä hirveitä keksintöjä kaikissa kannettavissa. Konetta hankkiessa ulkoinen hiiri olikin itsestäänselvyys.
4. Tolkuttoman kovaääninen tuuletin.
Kone on normaalisti erittäin hiljainen. Sen käynnissäolon voi useimmiten todeta vain siitä, että näytössä on kuva. Kone ei myöskään tuota lämpöä läheskään niin paljon kuin pc-kannettavat, mutta jos kone on päällä useita tunteja latauksessa ja käytät cd-asemaa paljon niin voi olla, että tuuletin lähtee pyörimään ja sen kyllä kuulee.
Eipä niitä enempää sitten näin yhtäkkiä keksikään. Kyseessä on siis summa summarum erittäin loistava kannettava tietokone, eikä hintakaan ole suuri rasite. Halvimmillaan kun iBookin saa 1100 eurolla.
Tänään on varmasti monessa maalaistalossa vedetty aamukahvi väärään kurkkuun “minä tiesin sen!” -huudahduksien saattelemana, kun SDP:n riveistä esitetty maatalouden alasajo on päätynyt Helsingin sanomien sivuille. Mahtava idea. Ajetaan vain maatalous alas ja annetaan kansan kuolla nälkään sitten kun kriisi iskee ja ruokaa ei omasta takaa olekaan, eivätkä laivat kulje. Jo yksi AKT:n lakko saisi tällöin leivän, perunat ja vihannekset loppumaan kaupoista. Sitäkö te haluatte? Turha sitä viikatetta ja talikkoa on esille kaivaa enää siinä vaiheessa kun sota on jo syttynyt ja pellot metsittyneet.
Hesari kertoo myös, että Itä-Suomen hovioikeus on määrännyt Rogersin poikien palautuksen keskeytettäväksi ja pojat äitinsä huostaan. Seuraavaksi odotellaan varmaankin korkeimman oikeuden päätöstä. Toivottavasti suomalaiset eivät sitten jupise, kun Mauritanialainen tuomioistuin määrää Suomesta Afrikkaan kaapatut pojat sikäläiselle huoltajalleen lapsikaappaussopimusten vastaisesti.
Rammstein on siis nyt näetty ja koettu toistamiseen. Ennen keikkaa ehdimme pistäytyä Schizo-Jannen kotikulmilla Majakassa ja Pikku-Vallilassa. Kiirettä ei ollut, sillä lämppäribändi ei erityisemmin kiinnostanut. Paikat olivat hyvät, vaikkakin yläkatsomossa. Ensimmäinen rivi takasi kuitenkin hyvän näkyvyyden. Ainoastaan rumpali peittyi ämyrikasan taakse.
Hieno lavarakennelma toi mieleen yhtä aikaa sotilaallisen tukikohdan, Alien kakkosen ja Unrealin. Tulta ja pommeja oltiin tällä kertaa hieman säästelty, mikä sinänsä oli harmillista. Teatraalisuutta koettiin kuitenkin tarpeeksi. Till Lindemannin esiintyminen on vakuuttavaa ja herra on todellakin mielettömän pelottava ilmestys. Kosketinsoittaja Christian “Flake” Lorenz oli tuttuun tyyliin sätkynukkemainen heittopussi, jota Lindemann kävi välillä takomassa päähän ja Mein Teil-biisin aikana Flake päätyi pataan liekitettäväksi. Lopussa kumiveneen kyytiin yleisön sekaan pääsi basisti Oliver Riedel ja tällä kertaa vene ei kaatunut ensimmäisen 10 metrin jälkeen.
Uusin Reise, Reise -albumi toimii levynä hyvin; ehkä paremminkin kuin edellinen Mutter, mutta täytyy myöntää, että livenä uudet biisit eivät aivan toimineet odotetusti. Vanhemmat junttahitit kuten Du hast, Links 2 3 4, Feuer frei ja Du riechst so gut saivat yleisöön enemmän liikettä. Uuden levyn biiseistä oikeastaan vain Amerika toimi ns. kynpillä. Mainiosti kulkeva Moskaukin jäi hieman vaisuksi.
Vuoden 2001 jäähallin keikka oli selvästi parempi, mutta eipä tämänkertaisessakaan valittamista ollut. Yleisö oli ihan hyvin mukana, mutta veikkanpa, että Rammstein toimisi hieman pienemmissä saleissa paremmin.
Biisilista kommenttiosastolla. Muutamia keikkakuvia Mestassa.
Perhanan “Chopin” yläkerrassa siirtyi sitten joululauluihin. Ai, kun on mukava herätä aamulla pianon pimputukseen. Onneksi ei ollut krapula.
Tänään on se päivä. Tänään on luvassa pommeja, liekkejä ja muuta kivaa. Viime keikalla bändin kosketinsoittaja sai maistaa laulaja Till Lindemannin strap-onia ja yleisö spermaa, tällä kertaa <spoil>kosketinsoittaja keitetään padassa</spoil>.
Tänään Hartwall Areenalla soittaa Itä-Saksan ylpeys nimeltä Rammstein. Keikkaraporttia luvassa siis huomenissa.
Havaintoja arkielämästä, part XXXVIII
Pyörivällä alustalla varustettuun mikroaaltouuniin asetetun mukin kahva osoittaa ohjelman pysähtyessä aina takaseinään päin riippumatta alkuasennosta, ohjelman pituudesta, uunin merkistä, alustan pyörimisnopeudesta tai halkaisijasta saatikka mukin tilavuudesta tai sisällöstä.
Tänään näin livenä Applen iMac G5:n. Oli muuten huomattavasti nätimpi kuin kuvissa. Kosketus kertoi, että kone on taattua Apple-laatua. Ei mitään halpaa muovirihkamaa, kuten puucee-koneet. Tahtoo.