Piippuhyllypaikat olivat varsin kehnot noin äänentoistollisesti, mutta näkyvyys lavalle oli riittävä ja tunnelma katsomossa parempi kuin Rovaniemen markkinoilla. Meteliä, “maiden”-huutoja, taputusta ja aaltoliikettä. Iron Maiden on loistava livebändi ja yleisö käyttäytyy kuin keikkayleisön tuleekin käyttäytyä, eli mukana ollaan täysillä, vaikka paikat olisivatkin huonot.
Bruce Dickinson sympatiseerasi suomalaisia ja Jacques Chirac haukuttiin yhteistuumin brittiläisen ja suomalaisen ruokakulttuurin halventamisesta. Bändi haluaa Suomesta vielä ainakin yhden kultalevyn ja ensi kerralla pitäisi päästä isommalle areenalle. Seuraava keikka stadikalla? Minä olen siellä.
Ennen encoreja Dickinson kommentoi meteliä uskomattomaksi ja istahti hetkeksi ihailemaan ja ylistämään suomalaista heviyleisöä. Maidenin keikoilla on tunnelmaa, ei voi muuta väittää.
Jos nyt oikein muistan, niin settilista taisi olla seuraavanlainen (joskus vielä otan kynän ja paperia mukaan). Järjestys ei vielä vahvistettu. Ilmoittakaahan korjauksia, jos aihetta on.
1. Murders in the Rue Morgue
2. Another Life
3. Prowler
4. The Trooper
5. Remember Tomorrow
6. Run to the Hills
7. Wratchild
8. Revelations
9. Where Eagles Dare
10. Die With Your Boots On
11. Phantom of the Opera
12. The Number of the Beast
13. Hallowed Be Thy Name
14. Iron Maiden
Encoret
15. Running Free
16. Drifter
17. Sanctuary
Trikoot jalkaan, hikinauhat ranteisiin, jalkaa monitorille ja ratsastuskomppia kehiin, sillä tänään (ja huomenna) soittaa Hartwall Areenalla Iron Maiden. Luvassa on tuhti paketti biisejä bändin neljältä ensimmäiseltä levyltä. Kun Where Eagles Dare pamahtaa soimaan, lähtee järki. Setistä ei puutu kuin To Tame A Land, jota tuskin tullaan koskaan kuulemaankaan, mutta eipä sen väliksikään. Iron Maiden on aina Iron Maiden. Livebändi isolla L-kirjaimella.
Tehtaan piipun varjosta, lähes kaupungin keskustasta ei useinkaan odottaisi löytävänsä tiheää viidakkoa piidakkoa.
Sellainen kuitenkin on keskellä Jyväskylää. Monelle opiskelijalle ja matkaajalle Tourujoen luontopolku ei välttämättä ole helposti löydettävissä, mutta siellä kannattaa käydä, jos vain mahdollista.
Vaikka Kankaan paperitehdas pilaakin maisemaa aika tehokkaasti paitsi näöllään, myös hajuillaan, katoaa tehtaan piippu pian näkymättömiin kulkijan edetessä polkua pitkin eteenpäin, mikäli kulku on aloitettu polun pohjoispäästä. Täytyy myös muistaa, että koko luontopolkua ei välttämättä edes olisi ilman tehdasta, vaikka se onkin kaupungin ylläpitämä, sillä M-Real omistaa osan maa-alueesta.
Aurinko pilkottelee tiheän kasvuston välistä paikoitellen vain vaivoin. Ei uskoisi olevansa paperitehtaan takapihalla. Tourujoki kaivaa uomaansa hiljalleen lahopuiden keskellä. Ilma on kostea, pusikossa kuuluu kahinaa ja rapinaa. On kuin olisi sademetsässä.
Joku luontoa paremmin tunteva voinee kertoa, mitä nämä kyseiset harsopallot ovat. Veikkaisin niiden olevan jonkinlaisia hyönteisten tai hämähäkkien munahautomoita.
Luontopolulta löytyy muutakin, kuin kasveja ja pitkospuita. Mikä lie veneenkiinnitysrauta tai sillan tukivaijerin kiinnike tämäkin. Vastarannalla oli sillanpenkereen näköisiä kivipaasia. Joen uomaa on vuosien saatossa muutettu ja Tuomiojärven ja Jyväsjärven välisestä korkeuserosta huolimatta Tourujoki ei ole ryöppyävä koski, vaan padottu rauhallisen oloinen virta. Kulkijaa varoitetaan kuitenkin menemästä veteen, sillä virta voi olla petollisen voimakas.
Kun ollaan kaupungin keskustan kupeessa, ei ole yllätys, että nuoriso on ehtinyt tännekin. Tällä kertaa sixpackien pakkauksia ei näkynyt yhtään, mutta edellisellä käynnillä roskaa tuntui riittävän.
On ehkä romanttista, kun rakastavaiset kaivertavat nimikirjaimensa puunkuoreen, mutta puu ei varmaankaan siitä kauheasti tykkää.
Jyväskylän ydinkeskustaan on luontopolun eteläpäästä matkaa noin puolisen kilometriä. Eihän uskoisi?