Piti se tämäkin päivä sitten nähdä. Kun omat suosikit ovat pudonneet ja mielestäni se varsinainen finaali käytiin jo eilen Saksan ja Portugalin kesken, on tyydyttävä kannattamaan Italiaa.
Zidane on kovan luokan pelimies, mutta eiköhän Del Piero, Toni, Totti ja kumppanit hoida homman kotiin.
Forza Italia!
Juuri sopivasti tähän aiheeseen liittyen Marjut bloggaa tuoteuskollisuudesta. Applehan on yksi niistä tietokonevalmistajista, jonka asiakaskunta on mitä uskollisinta, suorastaan fanaattista.
Olen myös itse vannonut Applen nimeen päästyäni viimein eroon jokapäiväisestä Windowsin kiroamisesta iMacin myötä. Omenat eivät kuitenkaan aina ole madottomia tai syömäkelpoisia.
Tuliterässä iMacissani oli pieni probleema heti tuoreeltaan. Näppäimistön äänensäätö- ja eject-painikkeet lakkasivat toimimasta satunnaisesti. Samoin hiiri saattoi kadota esim. nukkumistilasta palattaessa. Ongelmalle oli yksinkertainen ratkaisu: piuha irti ja takaisin. Tätä ei kuitenkaan kovin usein viitsi tehdä, etenkin kun se piuha kiinnittyy koneen taakse. Applen tarjoama 10.4.6 -päivitys korjasi ongelman, tai niin ainakin luulin.
Kun alkukesästä asensin koneeseen Boot Campin ja siihen Windowsin (kyllä, pitäähän webbisivut testata myös Windows-selaimilla) huomasin, että näppäimistö kuolee ajoittain. Windows ilmoittaa, että usb-laite on kytketty irti ja löytynyt, jonka jälkeen caps lock -valo palaa ja yksikään painike ei tuota merkkejä ruudulle ennen kuin johdon irrottaa ja laittaa takaisin. Tämä ei kuulemma ole pelkästään Boot Campin ongelma, vaan sama vika esiintyy myös ajettaessa Windowsia Parallels-virtuaalikoneella.
Foorumeita selailtuani löysin oivan lääkkeen ongelmaan: omalla virtalähteellä varustettu USB-hubi väliin. Tämä ratkaisikin ongelman ja nyt näppäimistö toimii Windowsissa kuten sen pitääkin toimia. OS X:n puolella sen sijaan on nyt alkanut esiintyä omituisia vikoja. Joskus kirjoittaessa tulee aivan käsittämättömiä typoja, vaikken nyt niin huono kirjoittaja ole. Tuntuu siltä, että näppäimistö suoltaa satunnaisesti juuri niitä merkkejä, joita se itse haluaa. Parikin kertaa on jo jäänyt yksi näppäin “jumiin” ja syöttänyt samaa merkkiä kymmeniä kappaleita peräkkäin ruudulle, vaikken juuri siinä tilanteessa ole koko näppäimeen koskenut.
Myös Mighty Mouse oikuttelee. USB-hubin kytkemisen jälkeen rotta on muuttunut käsittämättömän herkäksi. Pienikin hipaisu saattaa suorittaa sivu- tai keskipainikkeisiin asetetun toiminnon. Kursori on myös pitkin kevättä ja kesää välillä hypähdellyt minne sattuu hiirimatosta huolimatta. Kaiken huippu on nänniksi tai ties miksikä kutsuttu pienen pieni rulla, joka toi nykypäivään ikivanhan hiiriongelman: rullaan kertyvän lian.
Tukeen on soiteltu ja siellä ei osattu sanoa oikeastaan juuta eikä jaata. Firmware updatet ja kaikki käyttispäivitykset on asennettu. Vikaan ei ehkä tule korjausta ennen seuraavaa mahdollista päivitystä, jos sittenkään. Josko tilaisi suosiolla Logitechin langattoman desktop-setin ja heittäisi Applen hiirellä ja näppiksellä sitä kuuluisaa vesilintua?
Tuota, jos kommentoit, niin laitathan kunnollisen nimen ja sähköpostiosoitteen. Nyt on tullut muutama siansaksalta näyttävä kommentti, jotka tarttuvat filttereihin.
Vai sotkeeko tämä WordPress niitä itsekseen..?
Niin. Otsikossa on tämä usein kysytty perimmäinen kysymys, jonka vastaus ei ole 42. Usein hulppeat ideamme torppautuvat saavutettavuuden tieltä ja päinvastoin. Kaikkea ei voi saada, joskus on tehtävä kompromisseja, aiemmista haasteistani huolimatta.
Esteettömyyden edistäminen pohjautuu usein käsitykseen siitä, että yksilöt ovat erilaisia ja erilaisin ominaisuuksin varustettuja, jolloin itse asiassa ympäristö on se osapuoli, johon täytyy vaikuttaa, jotta yksilöt voisivat selviytyä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. liikuntakyvyttömyys on yksilön ominaisuus ja huonosti suunniteltu ympäristö aiheuttaa ongelmia tällaiselle yksilölle.
Joillekin asioille ihminen ei kuitenkaan voi mitään. Esimerkiksi lumi ja loska ovat tuskaa pyörätuolia käyttäville, vaikka kulkuväylät olisikin aurattu. Täysin puhtaaksi niitä ei lumesta saa kuin kevätaurinko. Viime kädessä onkin kyse yksilön puuttuvista tai puutteellisista ominaisuuksista ympäröivään maailmaan nähden, vaikka kuinka haluttaisiin ajatella kauniisti. Rajanveto on tietysti äärimmäisen vaikeaa näkemyksestä riippumatta. Jossain menee se keskivertokansalaisen kriteerit täyttävä raja ja jossain taas menee se toinen äärimmäinen raja, jossa ympäristö ei enää voi tulla vastaan.
Myös webbisivuilla moni yksilö törmää ongelmiin. Fontti voi olla liian pientä, värit räikeitä, kontrasti liian suuri tai pieni, sivusto ei skaalaudu lainkaan tai ei edes toimi käyttäjän laitteistolla. Web-suunnittelija voi tehdä hyvinkin paljon edistääkseen saavutettavuutta, mutta jossain se raja kulkee. Kylmä tosiasia on, että äärimmäisen saavutettava ulkoasu ei välttämättä maksavalle asiakkaalle kelpaa, eikä asiakas sellaista aina katso edes tarpeelliseksi, sillä kohderyhmä ratkaisee (ja raha).
Kylmä tosiasia on myös se, että jossain vaiheessa ympäristön eli tekniikan mukautumiskyky yksilön ominaisuuksiin tai puutteisiin nähden tulee vastaan. WWW-sivuja on täysin mahdoton rakentaa saavutettaviksi kaikille yksilöille.
Käyttäjän fyysiset tai motoriset, psyykkiset tai kognitiiviset ominaisuudet eivät välttämättä ole riittävät tietokoneen tai selainohjelman käyttämiseen. Ymmärtääkö käyttäjä, mikä WWW-sivu edes on? Ääripäitä on monenlaisia.
Myös tekniikka tulee jossain vaiheessa vastaan. Tekstinsuurennos toimii useimmissa selaimissa, mutta ei ole täydellinen ratkaisu, sillä se ei suurenna kuvia tai muita sivulla sijaitsevia elementtejä ja rikkoo kiinteiksi rakennetut ulkoasut. Zoom-toiminto auttaa tähän vaivaan, mutta kyseinen toiminto löytyy vain Opera ja Internet Explorer 7 -selaimista.
Myös käyttöjärjestelmissä on sisäänrakennettuna helppokäyttötoimintoja, jotka auttavat heikkonäköisiä navigoimaan. Tällöin esim. monien sivujen tarjoamaan erillistä korkean kontrastin ja suuren fontin zoom-ulkoasua ei edes tarvita, aivan kuten sivuille ei ole tarvetta rakentaa omia navigointipainikkeita sivuhistoriassa eteen tai taakse siirtymiseksi, koska ne ovat selaimissa jo itsessään.
Kiinteä leveys muodostaa ongelmia pienillä näytöillä, mutta kiinteä leveys on myös designia ajatellen hyvin tärkeä ja suunnittelutyötä huomattavasti helpottava tekijä. Ongelmia siis riittää.
Kultaista keskitietä kun tarpoo, niin välttyy pahimmilta ylilyönneiltä, mutta pystyy myös suunnittelemaan ulkoasuja, jotka kelpaavat asiakkaillekin. HTML ja CSS eivät pysty ihmeisiin ja vaikka pystyisivätkin, Internet Explorerin vanhat versiot voivat edelleen paksusti ja ovat vuosia suunnittelijoiden riesana.
Jos sivusi toimivat hyvin ja ovat helppokäyttöisiä kännykän selaimella, tekstiselaimella tai ruudunlukijalla, kontrasti riittää, fontti on sopivan kokoinen, eikä tekstisuurennoskaan hajota koko pakettia Internet Explorerin skaalalla, olet jo voiton puolella. Aina plussaa, jos sivusi toimivat uusimilla selaimilla. Tietoturvasyistä vastuu vanhojen selaimien käytöstä pitää olla käyttäjällä itsellään. Jos sitä Netscape nelosta tai IE vitosta edelleen tuetaan hyvin, sitä myös käytetään.
Yksi tärkeä pointti vielä tähän loppuun. Tee oma CSS-tiedosto tulostusta varten. Hyvin monet ihmiset eivät osaa lukea tekstiä ruudulta, vaan tulostavat sen.