Tiedostavat piirit tukkivat Ilkka Kokkarisen suun ja tarjoilevat tilalle uudelleenkoulutusta (pelottava sana, Orwell anyone?). Tämä on herättänyt runsaasti keskustelua ympäri Blogoslovakiaa. Aiheesta turisevat ainakin
Näkymä rannalta,
Kasa,
Pinseri,
Faust3,
Junakohtaus ja
Nozick. Odottelemme vielä
Panun kommentteja aiheesta.
Feministi saa tietysti solvata vaikka viran puolesta miehiä aivan miten lystää, mutta miehellehän pienikin kritiikki naisia tai feministejä kohtaan on tuomittavaa.
En yhdy ihan jokaiseen Kokkarisen näkemykseen, mutta tapa jolla hänet vaiennettiin, on pelottava ja kuvastaa hyvin nykyaikaisen länsimaisen yhteiskunnan tilaa. Toisaalta sanonta, se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, pätee usein yritysmaailmassakin.
Lisäys: Annetaanpa
Ilkalle itselleen suunvuoro. Hänen mukaansa painostusta ei ole tapahtunut ja lopettamispäätös oli hänen itsensä. Oli miten oli, väärät mielipiteet eivät tiedostavissa piireissä ole hyväksyttyjä.
Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan blogiin nimeltä
Keisarinna. Kyseessä on hiljattain naistutkimusta kritisoivan kirjan Keisarinnan uudet (v)aatteet yhdessä Osmo Tammisalon kanssa kirjoittaneen Jussi K. Niemelän aiheeseen liittyvä blogi.
Viime viikolla Aamulehti kirjoitti Olkahisen koulun kokeilusta, jossa ala-asteen oppilaita on jaettu tyttö- ja poikaluokkiin. Kokeilun taustalla on poikien vaikeudet oppimisessa ja sukupuolten erilaisuus. Peruskoulun voidaan katsoa olevan noin yleensäkin poikien syrjäytymistä edistävä, joten siinä mielessä kokeilu on tervetullut ja tuloksetkin ovat olleet lupaavia.
Odotin feminatsiennistien ja muiden sukupuolirooleja vastaan taistelevien älähtävän välittömästi, mutta älähdystä saatiin odottaa aina tälle viikolle asti.
Tutkija, YTT, Anu Hirsiaho kirjoittaa tämän päivän Aamulehdessä, että kyseessä on patavanhoillinen kokeilu ja käyttää niinkin älykästä termiä kuin sukupuolittunut apartheid.
Todennäköisesti ns. poikatytöille ja tyttöpojille tai muille perinteisistä rooleista kiinnostumattomille sukupuolijako ei ole kovin toimiva järjestelmä, jos ei huonokaan niin kauan kuin jokainen saa tykätä mistä lystää, mutta jos väitetään, että sukupoli ei ole ennaltamäärätty ja muuttumaton, ollaan ainakin biologisesti jossain todella kaukana reaalimaailmasta.
Kirjoittaja kertoo nauttineensa autojen laskemisesta ja leikkineensä poikien kanssa mielellään. Hänen mukaansa koulu tappoi poikien ja tyttöjen yhteiset leikit ja pakotti pojat ja tytöt erillisiin jonoihin kellojen soidessa sekä eri sarjoihin urheilukilpailuissa. Poikkeuksia on aina. Toisaalta on myös niitä poikia, jotka ala-asteiässä pysyttelisivät mahdollisimman kaukana tytöistä ja päinvastoin.
En ymmärrä mistä ns. älymystöpiirien käsitys sukupuolesta sosiaalisena konstruktiona saa alkunsa. Sukupuolten välisen rajan ei tarvitse olla kilometrin korkuinen kivimuuri, vaan enemmänkin veteen piirretty viiva, mutta tosiasia on, että niin kauan kuin pojilla on pippeli ja tytöillä pimppi ja molemmilla oman biologisen ja geneettisen perimänsä mukainen hormonitoiminta ja fyysinen sekä psyykkinen kehitys, ei sukupuolta voida pitää merkityksettömänä asiana. Monet ovat pikkulapsena leikkineet vastakkaisen sukupuolen kanssa, kunnes jossain vaiheessa huomaavat olevansa erilaisia. Eikä tätä tarvinne heille kertoa, biologinen kehitys ja fyysiset poikkeavuudet pitävät tästä huolen.
Kerrottakoon, että olen itsekin leikkinyt lapsena myös tyttöjen kanssa, tosin yleisiä lasten leikkejä. Hyppynarut ja nukkeleikit eivät ole koskaan kiinnostaneet. Pikkulapsena paras kaverini oli tyttö. Koulussa olen ollut sekaluokassa, mutta joillakin tunneilla (käsityö, liikunta) tytöt ja pojat oli jaettu eri ryhmiin, eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan.
Ei minulla ole tarvetta ylläpitää vanhoja tiukkoja sukupuolirooleja, jossa naiset jäävät kotiin synnyttämään ja hoitamaan lapsia ja mies tuo leivän pöytään, mutta ei minulla ole mitään niitä vastaankaan. Minulla ei ole tarvetta tehdä numeroa siitä, jos kaikista naisista ei tulekaan insinöörejä ja jos miehiä ei kiinnosta sairaanhoito. Se on jokaisen oma asia. Ihmiset ovat erilaisia ja kiinnostuvat erilaisista asioista.
Monia naisia ei tekninen ala kiinnosta, eikä miehiä vastaavasti kiinnosta humanistinen ala tai hoitotyö. Naisille tulee vauvakuume, miehille ei. Jos nainen haluaa rekkakuskiksi niin siitä vain. Ei se minua haittaa. Jos mies haluaa sairaanhoitajaksi, niin siitä vain. Minulla ei ole tarvetta solvata miesten alalle hakeutuvaa naista tai päinvastoin, eikä varsinkaan pistää kapuloita heidän rattaisiinsa. Sen sijaan voin solvata mielelläni ihmisiä, joiden mielestä sukupuoli on sosiaalinen konstruktio ja jotka siitä huolimatta haluavat naiskiintiöt joka paikkaan (mieskiintiö on tietysti naisia syrjivä, eikä siten mahdollinen).
Miehet ja naiset ovat erilaisia. Se on fakta ja joka muuta väittää, ei elä reaalimaailmassa.
Tämän päivän totuudet ainakin julkisen sektorin instituutioissa tietysti ovat joskus jotain aivan muuta ja sitä totuutta vastaan ei sovi pullikoida. Sen sai
Ilkka Kokkarinenkin kokea.
Ab Firma Oy hakee henkilöä työsuhteeseen. Firma on selkeästi määritellyt vaatimukset, joita paikanhakijoilta edellytetään. Tämä on tietysti aivan tavallista, sillä Firma tai mikä tahansa muu yritys tai yhteisö tai instituutio luonnollisesti haluaa tehtävään henkilön, joka on pätevä, eli toisinsanoen kykenee suoriutumaan tehtävästä.
Ab Firma Oy painottaa, että kahden yhtä pätevän hakijan kohdalla tehtävään tullaan valitsemaan valkoihoinen mies.
Onko tämä rasismia tai syrjintää?
Tietenkin.
Hakijoita ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolen, etnisen taustan tai muun vastaavan syyn vuoksi.
Eikö niin?
Eikö tällaisen näkemyksen pitäisi olla universaali? Tarkoitan tällä sitä, että sukupuoli tai etninen tausta todellakin on toisarvoinen tekijä, kun paikkoja jaetaan, eli se ei saa millään tavalla vaikuttaa valintaan.
Asia ei suinkaan ole näin, sillä ns.
positiivinen syrjintä tuottaa poikkeuksen.
Valkoihoisen ja etniseen vähemmistöön kuuluvan (tai miehen ja naisen) ollessa yhdenvertaisina hakijoina, valkoihoista (miestä) saa syrjiä.
Työministeriössä on avoinna
suunnittelijan paikka.
Vähemmistövaltuutetun toimiston yhdenvertaisuussuunnitelman mukaisesti kahdesta tasavahvasta hakijasta tehtävään valitaan etnistä vähemmistöä edustava hakija.
Tällainen syrjintä, ts. rasistinen valintaperuste on aivan laillista ja oikeutettua.
Entäs jos edellinen lause kuuluisi näin:
Vähemmistövaltuutetun toimiston yhdenvertaisuussuunnitelman mukaisesti kahdesta tasavahvasta hakijasta tehtävään valitaan valkoihoista väestöä edustava hakija.
Voi sitä metelin määrää. Minun mielestäni tällaisessa tapauksessa valinta tulisi suorittaa ennemmin vaikka arpalipulla tai nopanheitolla, mutta ei etnisen taustan tai sukupuolen perusteella tapahtuvalla syrjinnällä.
Toiset ovat kuin ovatkin tasa-arvoisempia kuin toiset.