Kaksi leiriä #1
Sauli Niinistön slogan viime presidentinvaleissa kuului kahtiajaon aika on ohi
. Sitä se ei valitettavasti ole, sillä jako kahteen leiriin voi edelleen paksusti.
Yleistän ehkä karkeasti joitakin asioita, mutta tältä tämä nykymeno suunnilleen vaikuttaa. Kahden pääleirin väliin jää tietysti suuri harmaa alue, joka valitsee puolensa vasta sitten kun on pakko. He haluavat vain elää elämäänsä rauhassa.
Toisessa leirissä, kutsuttakoon sitä nyt vaikkapa punamustavihreäksi leiriksi, oleilevat anarkistit, antifasistit, neohumanistit, sosialistit, kommunistit ja muu perinteisen vasemman laidan porukka. Heidän piirissään luonnonsuojelu, veganismi, eläinten oikeudet, sorrettujen ja riistettyjen oikeudet, antikapitalismi, massakulutuksen ja sodan vastustaminen sekä rauhan puolustaminen ovat kansalaispalkan edistämisen ja paskaduunien välttelyn ohella tärkeitä asioita. Useimmat heistä ovat nuoria ja radikaaleja.
Mukaan mahtuu vannoutuneita kommunisteja, taistolaisten jälkeläisiä, luonnonsuojelijoita, kiljupunkkareita, äärivasemmistolaisia terroristeja, vallankumoukseen pyrkiviä kapinallisia, mutta myös täysin rehellisesti rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolella olevia, ehkä hieman sinisilmäisiä ympäristön ja maailman tilasta huolestuneita nuoria kansalaisia. Luonnollisesti sekaan mahtuu myös ihmisiä, joiden ainoa tarkoitus on aiheuttaa sekasortoa ja särkeä paikkoja vailla sen kummempaa poliittista ideologiaa. Tätä roskasakkia löytyy jokaisesta leiristä.
Punamustavihreä porukka harrastaa kasvissyöntiä, opiskelee yliopistossa humanistisella tai yhteiskuntatieteellisellä alalla, työskentelee kuntien tai valtion palveluksessa tai kuuluu perinteiseen työväenluokkaan, suhtautuu avoimen suvaitsevaisesti seksuaalivähemmistöihin, eri kansallisuuksiin ja uskontoihin kristinuskoa lukuunottamatta. He eivät pidä konservatiivisesta ja kapitalistisesta yhteiskuntamallista, jossa raha ratkaisee. He vastustavat väkivaltakoneistoa, kuten poliisia ja armeijaa ja äänestävät vihreitä, vasemmistoliittoa tai muita vasemman laidan puolueita. Israel ja USA edustavat heille absoluuttista pahaa. Heidän vanhempansa ja hengenheimolaisensa olivat hiljaa kun 1968 Neuvostoliitto ajoi sotakoneistonsa Prahan kaduille, mutta he nostavat metelin, jos suomalainen poliisi pidättää paikkoja sotkevan ja särkevän aktivistin.
Vaikka iskulauseissa huudetaankin vapautta ja rauhaa, viime aikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että porukkaan kuuluu paljon sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita turvautumaan väkivaltaan omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Todellisia susia lampaiden vaatteissa ovat he, jotka varustautuvat mielenosoitukseen pampuin ja kananmunin ja huutavat kuolemaa Israelille samalla kun kyltit ja aatteet julistavat rauhansanomaa. Todellisia susia ovat myös he, joiden mielestä Helsingin keskustan särkeminen ja sotkeminen edistää kiinalaisen työläisen asemaa. Laskun maksaa tietysti suomalainen veronmaksaja ja kaikki tämä raha on aina pois koulutuksesta, lasten- ja vanhustenhoidosta, terveydenhoidosta ja liikenneyhteyksien parantamisesta.
Heille suomalainen poliisi ja armeija edustaa pahaa väkivaltakoneistoa jota ei tarvittaisi lainkaan. Ehkä he haluavat päästä tästä koneistosta eroon juuri sen vuoksi, että se on heidän vallankumouksensa tiellä?
Tämän leirin monet tarkoitusperät ja tavoitteet ovat hyvin kauniita ja humaaneja ajatuksia, mutta niiden toimivuus käytännössä on kyseenalaista.
Väkivaltakoneisto on välttämätön, sillä muutoin vallitsee vahvimman laki. Poliisi paitsi suojaa kansalaisia rikollisuudelta jo olemassaolollaan, myös vahvistaa yhteiskunnan rauhallisuutta ja ehkäisee kansalaisten omaisuuteen tai kansalaisiin itseensä kohdistuvia vahingontekoja. Armeija puolestaan suojaa ulkoapäin ja sisältäpäin tulevia uhkia vastaan. Ilman poliisia kaduilla vallitsisivat viidakon lait. Vahvin saa kaiken ja heikoimmat poljetaan maan rakoon. Poliisin kontrolli voidaan korvata vain toisella samanlaisella koneistolla. Sama koskee myös armeijaa. Ilman armeijaa kuka tahansa tarpeeksi voimakkaan sotajoukon kokoava voi kaapata vallan itselleen ja kuka tahansa ulkovalta voi halutessaan marssittaa omat sotajoukkonsa tilalle.
USA on monille heistä punainen vaate ja paha, hyvin paha maa, joka pitäisi tuhota. Monet heistä eivät edes ymmärrä, miten kyseinen maa sai alkunsa. Monet maan asukkaat kun ovat Euroopasta muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä. Siirtolaisten, jotka lähtivät Euroopan kurjia oloja, nälkää ja köyhyyttä pakoon paremman elämän toivossa. USA antoi kaikille mahdollisuuden ja antaa sitä monille edelleen. Tämän mahdollisuuden edellytyksenä vain on se, että vastaat itse selviämisestäsi, sillä kakkua ei riitä kaikille valtion toimesta jaettavaksi. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että amerikkalaisten ei tulisi työntää näppejään joka paikkaan, mutta useimmille punamustavihreän leirin ihmisille USA tuntuu edustavan kylmän sodan aikaista Neuvostoliiton ja sosialismin vihollista, jota ei voi kuin vihata.
Kiinalaisten työläisten ja sorrettujen ihmisoikeudet ovat toissijainen asia. He eivät ole kiinnostuneita Kuuban toisinajattelijoiden kohtalosta. He eivät ole kiinnostuneita Nepalin maolaistaistelijoiden uhreista. He eivät ole kiinnostuneita naisen tai kristityn asemasta muslimimaissa. He eivät olleet kiinnostuneita Neuvostoliiton ihmisoikeusrikkomuksista tai Itä-Euroopan valtioiden alistamisesta Neuvostoliiton vasalleiksi. He eivät ole kiinnostuneita vanhustenhuollosta, terveydenhuollosta tai yhteiskunnan vakaudesta, ellei se auta edistämään heidän omia tarkoitusperiään. Heitä kiinnostavat vain kapitalismin uhrit ja vallankumouksen tiellä olevan väkivaltakoneiston, eli poliisin ja armeijan tuhoaminen. He ovat vaarallisia ja uhkana demokraattiselle päätöksenteolle, ihmisoikeuksille ja yksilönvapauksille, rauhalle ja mielipiteenvapaudelle. Juuri niille asioille, joiden puolesta he sanovat taistelevansa.
Sanottakoon tähän loppuun vielä, että jokainen vasemmistolainen, vihreä tai sosialisti ei kuulu tähän porukkaan. Heidän joukossaan on oikeasti monia viisaita ja järjellä ajattelevia ihmisiä, joiden tavoitteena on hyvinvoinnin parantaminen. Pitäkää silmänne auki. Kaikkien tarkoitusperät eivät ole sitä, mitä heidän julistuksensa sanovat.
Toisessa osassa voidaankin sitten tutustua vastaleiriin.