Elefanttipuhetta

Varasta jotain -päivää vietetään 24.11. Eiköhän tuo ole selvää rikokseen yllyttämistä. Jos ei, niin saanko varastaa hipiltä hänen hamppukassinsa?

Vai vedetäänkö vain turpaan?.

MikroPC.net uutisoi, että ensimmäiset sadan taalan kannettavat valmistuivat.

Laite on tarkoitettu köyhiin kolmansiin maihin normaalia toimistoa kovempiin olosuhteisiin. Koneen pitäisi kestää kuumuutta, kosteutta, likaa ja kovaa kohtelua tavallista läppäriä paremmin.

Kone saa virtansa käsin pyöritettävällä kammella ja kiintolevy on korvattu kestävämmällä flash-muistilla. Halpaa hintaa edistää käyttöjärjestelmäksi valittu ilmainen Linux-versio.

Toinen kotimainen tietotekniikka-aiheinen uutispalvelu Tietokone.fi uutisoi eräästä toisesta monelle niin tutusta aiheesta:

Tuoreen raportin mukaan netissä jatkuvasti leviävät nigerialaishuijaukset ovat hämmästyttävän suurta liiketoimintaa. Käytännössä teollisuudenalaksi kuvattu nigerialaishuijaus tuottaa rikollisille miljarditulot hyväuskoisilta uhreilta, jotka monesti menevät ansaan rodullisten ennakkoluulojen saattelemana.

Jotenkin en jaksa uskoa, että halvat PC:t edistäisivät lasten koulutusta kehitysmaissa mitenkään erikoisesti. Sen sijaan länsimaalaisen sähköpostilaatikossa ne saattavat tuntua.

Paikallinen kumimötkyläpyhättö täyttyi lätkäkansan sijaan mustiin pukeutuneista metallifaneista, kun sunnuntaina lauteille nousivat Trivium ja legendaarinen Iron Maiden.

Ensiksi mättömetallillaan pölyjä parin paikallisen joukkueen kuivumaan ripustetuista pelipaidoista pyyhki Trivium. En ollut bändiä aiemmin kuullut ja kommenttien perusteella en odottanut mitään erikoista esitystä, mutta ihan kelvollista metalliahan he soittivat ja hoitivat aina vaikean lämppärin tonttinsa erinomaisen hyvin.

Olimme tulleet paikalle katsomaan Iron Maidenia, joten lämppäri ei sen vuoksi jaksanut kauheasti innostaakaan. Näimmekin vain keikan loppuosan, mutta kentällä riitti menoa ja saatiin sinne se moshpitkin muodostettua.

Iron Maiden veti ehkä joidenkin mielestä tylsän keikan, mutta itse kyllä pidin. Uusi levy soitettiin kokonaan ja mielestäni A Matter Of Life And Death onkin paras levy sitten 80-luvun kulta-aikojen Seventh Son Of A Seventh Sonin. Biisit ovat pitkiä ja jopa progeilevia, joten en sinänsä yllättynyt, kun vasta keikan loppuosassa kuultu Fear Of The Dark räjäytti sen kuuluisan pankin ja sai porukan toden teolla liikkeelle.

Onnistuin tunkemaan itseni hyvin lähelle lavaa, joten tunnelma oli äärimmäisen tiivis ja mainio. Vieressä moppiaan pyörittänyt tukkajumalakaan ei sitä onnistunut pilaamaan. Uuden levyn lisäksi kuultiin siis Fear Of The Dark ja Iron Maiden. Encoreina soitettiin 2 Minutes To Midnight, The Evil That Men Do ja keikan päätökseksi Hallowed Be Thy Name.

Kaiken kaikkiaan hyvä esitys ja etenkin Nicko McBrain tuntui olevan hyvässä iskussa. Dickinson puolestaan huuteli välillä scream for me Helsinkiä, johon yleisö tietysti reagoi negatiivisesti. Näitä lipsahduksia hänelle on kuulemma ennenkin sattunut, mutta mitäs pienistä.

Roklinnussa lisää Maidenin keikasta.

Maanantai-iltana hallin täyttivät Unholy Alliance-kiertueen Thine Eyes Bleed, Lamb Of God, kotimainen ylpeys Children Of Bodom, naapurimaan sankarit In Flames ja legendaarinen Slayer.

Ensimmäinen bändi jäi kokonaan näkemättä ja Lamb Of Godin setistä kerkesimme nähdä sen 20 sekuntia. Tulimme itse asiassa katsomaan Children Of Bodomia ja In Flamesia ja Slayerin ajattelimme hoitaa siinä sivussa.

Children Of Bodom soitti melko menevän keikan vailla suurempia yllätyksiä. Oikeastaan samaa tasoa kuin Pakkahuoneella alkuvuodesta. In Flames otti kontaktia hyvin yleisöön, mutta soitti itselleni hieman oudompia biisejä, joten ehkä bändiä pitää käydä katsastamassa toisenkin kerran.

Legendaarinen Slayer päätti illan tasaisen tappavaan tykitykseen, jota voisi myös puuduttavaksi kuvailla. Marshallin kaapeista ristit ylösalaisin lavan reunassa, taustakankaalle heijastettiin ristejä, pentagrammeja, Jeesus ja arabiankielistä tekstiä Allaheineen.

Slayer haistattaa paskat kaikenmaailman fundamentalisteilla ja uskonnollisilla ääriliikkeillä laidasta laitaan. Cult-biisin sanoma on selvä:

Religion is hate
Religion is fear
Religion is war

Religion is rape
Religion’s obscene
Religion’s a whore

Ehkä tämä ei kuitenkaan metalliuskontoa koske, eihän?

Kun koko Tampereen seutu pysähtyi ja jumiutui hankeen tiistai-iltana ja jatkoi pysähtyneenä oloa keskiviikkona lumimyräkän vuoksi, me pakkasimme auton täyteen tavaraa ja muutimme 11 neliötä suurempaan ja 40 vuotta uudempaan kämppään.

Muuttokuorma kulki hangessa hyvin ja autoonkaan ei tuiskuttanut lunta kuin pari senttiä. Paikkoja kolottaa ja tavarat ovat edelleen kuin pyörremyrskyn jäljiltä.

Mikä mahtavinta, 1,5 viikon kuluttua saamme astianpesukoneen. Ei enää käsintiskausta. Edelliseen asuntoon ei astianpesukone olisi sopinutkaan, joten sellainen tuli hankittua vasta nyt.

Keittiöönkin on tulossa 6 hengen ruokailuryhmä entisen 2 hengen pikkupöydän sijaan. Keskustan palvelut jäivät nyt kauemmaksi, mutta ympäristö on reippaasti rauhallisempi. Edellisen asunnon ympäristössä ääntä aiheuttivat baariin menevät ja sieltä tulevat humalaiset, täällä piha on täynnä leikkiviä lapsia.

Ehkä sitä alkaa jo keski-ikäistyä hiljalleen. Seuraavaksi oma rivitalonpätkä ja kartano-Volvo?