Puolitoistavuotias Sony Ericsson K750i oikutteli ja veti näytön pimeäksi. Koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, niin ajattelin päivittää puhelimen ohjelmiston Sony Ericssonin omalla työkalulla. Pieleen meni.
Päivitys epäonnistui ja puhelin veti aivan täyttä mustiin. Ei minkäänlaista elon merkkiä.
Jokusen tunnin kiroilun ja googlailun jälkeen vastaan tuli DaVinci Teamin työkalu, jolla puhelimeen voi ajaa uuden ohjelmiston ja firmwaren (maksua vastaan tietysti). Sony Ericssonin oma työkalu kun ei halunnut enää toimia lainkaan.
Jostain syystä K750i:n oma ohjelmisto ei halunnut puhelimeen enää asentua, joten asensin sinne sitten Walkman-malli W800i:n ohjelmiston, joka on yhteensopiva. Vielä jos olisi suurempi muistikortti, niin pääsisi hyödyntämään tehokkaammin puhelimen musiikkisoitinta. Nyt puhelimen pystyy myös käynnistämään pelkästään musiikkisoitin-tilaan, jolloin sitä voi käyttää mm. lentokoneessa.
Tätä taisi Ruby Rhodkin hokea elokuvassa The Fifth Element, mutta ainakaan meikäläinen ei poliittisessa ajattelussa vanno vihreyden nimeen, jos kyse on puolueesta.
Ympäristö on tärkeä, eikä oman pesän likaaminen tai loppuunkuluttaminen ole minkään mittapuun mukaan viisasta. Harmi vain, että nykypäivän vihreistä vainharvat ovat ymmärtäneet, että järkeäkin voi käyttää (no, lisätään myös Kasvi, jos unohdetaan kaikki mikä ei liity tietotekniikkaan).
Vihreiden aatteet ovat jostakin tunnemaailman syövereistä. Ne muistuttavat häkellyttävän paljon Saksan kansallissosialistien oppeja eläinsuojelun, kasvisruoan ja rodunjalostuksenkin alalla.
Yliopistomaailmassa vihreät ovat tietysti ainoa puolue, jota kaikkien pitäisi äänestää. Täytyy myöntää, että välillä oikein surettaa katsoa minkälaisia politiikan hautomoita yliopistoista on tullut. Lukioiden oppilaskunnissa kuoriutuneet pikku poliitikon alut hautuvat ainejärjestöissä ja ylioppilaskunnissa tehden politiikkaa, vaikka pitäisi opiskella. Sormella osoitetaan ympäröivän maailman virheitä, vaikkei asioista aina mitään ymmärretäkään. Läksyt on opeteltu ulkoa, mutta soveltaminen unohtui.
Laitinen jatkaa:
Kun vihreät niin kovin kepeästi leimaavat kaikki muut tyhmiksi, voisin pitkällä kokemuksellani sanoa heistä itsestään, että harvoin tapaa niin älykkäitä ihmisiä, joille on suotu niin vähän viisautta. Mutta kun yliopistot kouluttavat heitä vain lisää, joudumme me tyhmät sietämään näitä yli-ihmisiä ja maailmanlopun saarnaajia vielä pitkään.
Ehkä osittain yliampuvaakin herjaa, mutta pointti ei jääne epäselväksi kenellekään (paitsi niille, joihin tämä kohdistuu).
MTV3:n vaalikone listaa toistaiseksi vain puolueiden keskiarvot valtakunnallisesti, sillä ehdokkaiden vastauksia ei ole vielä tarpeeksi paljon käytettävissä.
Aiemmin tekemäni vapaa-ajattelijoiden vaalikone toi kärkeen perussuomalaisia ja kommunisteja (!), mutta tällä kertaa tulos näyttää enemmän odotetulta.
Vieläkö Suomessa riittää idoleita? Jonoista päätellen halukkaita kyllä on, mutta taso ei mielestäni päätä huimaa. Jokunen lupaava, jokunen surkea ja loput keskivertokamaa. Onneksi en kuitenkaan ole tuomaroimassa, vaan ammattilaiset hoitavat homman. Puiseva Kim Kuusi on upotettu takaisin naftaliiniin ja raudanluja Asko Kallonen on pistetty jälleen puikkoihin. Nina Tapio tuttuun tapaansa vetää tiukkaa linjaa ja Jone Nikula edustaa “verta, terästä & hevosia” -osastoa.
Viimeisin Idols-kisa tuotti kasan tähdenlentoja, vaikka Katri Ylander onkin ehkä ihan kohtuullisesti pärjännyt. Voittajan nimeä en tähän hätään edes muista. Hieman voisi ennalta arvella, että tällä kertaa käy samoin. Kansa ei jaksa ehkä innostua tällaisista kisoista niin suurella innolla kuin aiemmin, jolloin teennäisten tähtien levymyyntikin jää pieneksi. Luonnonlahjakkuudet ovat harvassa ja saattaisivat nousta tähdiksi muutoinkin.
Juontopuolella on tehty uudistuksia ja Heikki Paasonen on jäänyt historiaan. Rento huumorimies on vaihdettu hieman virallisempaan ja jäykänoloiseen Jani Toivolaan, jonka ääni ja olemus sopisi ehkä paremmin dokumenttiohjelmaan tai radioon. Ellen Jokikunnas on oma itsensä, mutta tarvitsisi rinnalleen energisemmän parin. Extraa juontava riihimäkeläinen Janne Kataja varastaa tehokkaasti kaiken huomion ja saa pääohjelman juontajakaksikon vaikuttamaan todella mitäänsanomattomalta.
Kävi miten kävi, ehkäpä tästäkin kisasta muutama lupaava tähti saa alkunsa. Kyllähän maailmaan idoleja mahtuu. Vielä useampi pudotetaan alas todellisuuteen, mikä sekin lienee usein tarpeen.