Elefanttipuhetta

Reissun myötä saatiin kartalle yksi käyty maa lisää. Köyhältä näyttää silti edelleen. Tee oma kartta.

Irlannista selvittiin hengissä takaisin. Kiva reissu, rahaa paloi ja useampi Guinness tuli juotua.

Dublin on iso, ruuhkainen ja osin myös turvaton kaupunki, mutta kun pitää silmät auki ja välttää eksymästä hämärille alueille, niin ei pitäisi törmätä ongelmiin. Tämä neuvo tietysti pätee missä tahansa suurkaupungissa.

Jos haluaa nähdä oikeaa Irlantia, niin ei kannata jäädä Dubliniin, sillä kaupungissa on niin paljon ulkomaalaisia, että voisi kuvitella olevansa Puolassa, Kiinassa tai Intiassa. Nämä vierastyöläiset tekevät pienipalkkaiset työt kauppojen kassoilla ja ravintoloissa. Minimipalkalla (n. 7,65 € / h) ei Dublinin vuokratasolla eletä kuin kommuunissa ja moni päätyy kadulle kerjäämään tai heroinistiksi, joita kaupungissa on todella paljon. Ei kiitos samaa Suomeen. Tutustukaa mm. Osku Pajamäen kommentteihin paljon puhutusta työvoimapulasta (eli oikeasti halpatyövoimapulasta).

Dublinista suuntasimme bussilla maan halki länteen Galwayhin. Noin Porin kokoinen kaupunki oli mukavan pieni ja rauhallinen Dublinin hälinän ja ruuhkan jälkeen. Paljon nättejä taloja, mukava kävelykatu katusoittajineen, merenrantamaisemia ja paikallinen “Tammerkoski”, Corrib, joka oli todella vuolas. Pubeja luonnollisesti paljon ja palvelu oli enimmäkseen ystävällistä. Kaupungissa leijui ajoittain vahva savun tuoksu. Ilmeisesti monia taloja lämmitetään edelleen puulla.

Galwaysta suuntasimme bussilla ja pienellä lautalla Aran saarista suurimmalle, eli Inis Mórille. Suosittuun TV-sarjaan, Father Tediin liittyvä festivaali enteili ruuhkaa, mutta ehdimme käydä saarella ennen viikonlopun hälinää.

Kalastuksesta ja turismista elävä saari henkii kelttihistoriaa. Karu luonto, lukemattomat kiviaidat ja Dún Aengusin muinainen kelttilinnoitus olivat kokemisen arvoisia. Sään jumalat olivat suosiollisia, sillä aurinko paistoi Inis Mórin yläpuolelta kirkkaalta taivaalta, vaikka kaikkialla ympärillä pilviverho peitti taivaan. Väki puhui iiriä ja Galwayn ympäristössä useimpien kauppojen kyltit olivat pääosin iiriksi. Koko maassa opastekyltit ovat ensin iiriksi ja sitten englanniksi, mutta englanti on se pääkieli, jota ymmäretään kaikkialla.

Pääsaaren länsirannikolla Galwayn ja Limerickin välimaastossa sijaitseva Cliffs of Moher on kuulemma pilattu aidalla ja vartijoilla, jotka estävät pääsyn 200 metriä korkean jyrkänteen reunoille, mutta Dún Aengusissa aitaa ei ole. Pudotusta mereen on toki “vain” vajaat 100 metriä, mutta eiköhän siinä ole riittämiin korkeanpaikankammoisille ja itsemurhakandidaateille.

Vasemmanpuoleinen vilkas liikenne vaati totuttautumaan nopeasti katsomaan ensin oikealle katua ylittäessä. Nyt kun vielä oppisi katsomaan taas vasemmalle ensin.

Pari viimeistä päivää vietimme Dublinissa. Kävimme katsomassa ja kuuntelemassa irlantilaista musiikki- ja tanssiesitystä, kiertelimme kaupungilla tungoksessa voitokkaan rugby-ottelun jälkeen ja tutustuimme Dublinin historiaan Dubliniassa. Christ Churchiin emme päässeet jumalanpalveluksen vuoksi.

Paikallinen ruoka oli mielestäni hyvää, Guinnessia saa joka paikasta ja se on edullisempaa kuin Suomessa (n. 3,50 - 4,50 € / pint). Hintataso noin muuten samaa luokkaa kuin Suomessa keskimäärin. Asuminen kalliimpaa, tupakat tuplasti kalliimpaa, viinaa saa off license-kaupoista suunnilleen samaan hintaan kuin Suomestakin ja aukioloajat ovat ainakin Dublinissa vapaammat. Kaupat usein auki puoleenyöhön ja postit ovat auki lauantaisinkin. Autot ovat uusia, bensiini ja diesel samanhintaisia (n. 1 € / litralta). Yleisilme on hieman ränsistynyt, likainen ja ruuhkainen, liikenne tukossa ja infrastruktuuri jotain onnettoman ja joten kuten toimivan väliltä, mutta talot ovatkin pääosin todella vanhoja. Kierrätys ei toimi ja sivukadut ovat roskaisia. Kostea ja lauhkea ilmasto takaa sen, että talvella ei ole kylmä, eikä kesällä kuuma. Sisälläkin on kosteaa, joten homeongelmat taitavat olla todella yleisiä. Irlannissa asuvat voivat oikaista virheet ja kommentoida lisää.

Lähtisin takaisin mielelläni pidemmäksikin aikaa. Vihreys miellyttää silmää ja kostea ilma hellii ihoa Suomen pakkaseen verrattuna. Ruuhka ja hälinä eivät aina ole mukavia, mutta siihen tottuu niin nopeasti, että Tampere tuntui Dublinin jälkeen ahdistavan hiljaiselta ja rauhalliselta. No, onneksi Rautatienkadulta löytyy O’Connell’s, jossa ainakin ilmapiiri on irlantilainen.

Mitä saadaan kun yhdistetään puhelin, ranskalainen auto, venäläinen perseensuristin ja Windows 98?

Symbianilla toimiva multimediakännykkä, jonka paras käyttötarkoitus on paiskoa sitä seinään ja siten vähentää stressiä.

Sai olla ensimmäinen ja viimeinen Symbian-vekottimeni.

Nimim. iPhonea odotellessa

Marjut päivittelee Windowsin päivityksiä. Megatolkulla tavaraa ja uudelleenkäynnistyksiä.

No, ei se tilanne OS X-maailmassa paljoa sen erikoisempi ole. Päivityksiä tulee ajoittain ja ne ovat usein isoja. Uudelleenkäynnistystäkin vaaditaan melko tiheään, mutta sikäli tilanne on helpompi, että sitä päivitystä ei ole pakko asentaa heti, kun Software Update siitä ilmoittelee. Lisäksi koko päivitystarkistuksen voi ottaa pois päältä, mutta se on sitten jokaisen omaa idiotismia ajaa päivittämätöntä konetta intter netissä.

Windowsin päivityksissä muistaakseni oletusaika lataamiselle ja asentamiselle on 03:00, eli keskellä yötä. Monet eivät pidä tietokonettaan yötä päivää auki, joten tästä asetuksesta ei kauheasti hyötyä ole.

Kesän 2007 Ilosaarirockin esiintyjälista vaikuttaa suorastaan loistavalta.

Kun vilkaisee Last.fm-profiilini Overall Top Artists-listan kärkeä, niin siellähän sijoilta 1., 2. ja 15. löytyvät Ilosaareen tulevat Porcupine Tree, Opeth ja Soilwork.

Mahtavaa. Sinnehän on lähdettävä.

Reminder: Liput myyntiin 2.5.