Opintorekisteriote näyttää saldoksi 159 opintopistettä ja kun tavoite on 300, niin voi sanoa, että yli puolen välin ollaan päästy, eli ollaan voiton puolella. Luonnontieteen kandidaatin tutkinnosta puuttuu vaivaiset 21 op, eli loppusyksystä tai alkuvuodesta saadaan todistus kouraan (toivottavasti).
Saas nähdä miten etenee jatkossa, kun pitäisi opiskella työn ohessa, mutta ei kiirettä, tienaamaan pääsyhän tässä on tavoitteena ollut koko ajan.
Viimeistä lomapäivää viettelen, huomenna alkaa työt. Ja heti kun palkkatuloja saa, niin opintotuet pitää perua. Onneksi en ole alkuvuonna tuloja hankkinut, muuten ottaisi ohraleipä ja pitäisi palautella useampi kuukausi takaisin.
Valtakunnan pääpuheenaiheena on ollut kola-Ollin sijaan nyt kola-Matti. Ehkä minäkin alan lipittää zerokolaa ja laihdutan 8 kiloa pelkästään sen voimalla. Viime viikolla kiersin kahdesti Iidesjärven kävellen. Pitäisi melkein ottaa tavaksi päivittäin. 6 km lenkissä menee n. tunti, eli vauhti on ihan ok näin alkuun. Vaaka heilahtelee edelleen liian isoihin lukemiin. Pudottamisen varaa 8 vuoden takaiseen elopainoon on 20 kg, joten ei se ihan itsestään lähde.
Pitänee kirjoittaa tämä Ankkarock-raportti nyt alta pois ennen kuin unohtuu ja käy samoin, kuin taannoisen
MoonMadness-keikan raportin kanssa. Se kun on edelleen kirjoittamatta. Sinkku makaa tuossa pöydällä, joten siitä voisi arvion kirjoittaa. Keikasta kun ei enää näin pitkän ajan jälkeen enää yksityiskohtia muista.
Mutta asiaan.
Saavuimme Helsinkiin majapaikkaamme (mukana siis myös hra
Syrjä) jo perjantaina. Korsoon, tuonne Vantaan helmeen, raahauduimme lauantai-iltapäivänä sopivasti tarkastamaan
Von Hertzen Brothersin keikkakunnon.
Bändi soitti rock-lavalla, kolmesta lavasta pienimmällä, enkä usko, että he pystyisivät isompaa lavaa kovin hyvin täyttämäänkään. Soitto kulkee erittäin hyvin koko porukalta, mutta laulupuoli ontuu ja biisimateriaali on mielestäni keskinkertaista. Kie von Hertzenin kitarointi toi ajoittain mieleen Petri Wallin ja Mikko Kaakkuriniemen rumpalointi on suorastaan jumalaista. Jälkimmäinen herra oli bongattavissa sunnuntai-iltana On The Rocksissa Hendrix-jameissa. Oikeastaan paljoa muuta ei keikasta voi hehkuttaakaan. Jätimme bändin lavalle ja siirryimme Puistolavan ympäristöön odottelemaan
The Soundsia.
Ruotsin rokkarit eivät ole radiohittiensä puolesta säväyttäneet, enkä levyltäkään ole jaksanut innostua, mutta livenä soitto kulki erinomaisen hyvin ja bändi sai porukkaan liikettä. Vokalisti Maja Ivarsson osoitti olevansa hyvä esiintyjä ja melkoinen “rock-bitch”. Kaljaa, röökiä ja rivoja asentoja, mutta yleisö tykkäsi ja hyppi ja lauloi mukana. Kyllähän tätä voisi katsella toisenkin kerran.
Joku muukin tykkäsi.
Lauantai-illan päätti
The Gathering, josta kirjoittelinkin jo aiemmin (
1,
2). Anneke van Giersbergenin ääntä voi jatkossa kuulla
Agua de Anniquen riveissä. Anneke itse vastaa sanoituksista ja pääosin myös sävellyksistä. Tyyli on hieman kevyempää kuin The Gathering.
Sunnuntaina skippasimme mm. Disco Ensemblen ja Amorphiksen ja saavuimme parahiksi paikalle katsomaan
69 eyesiä. Danzigit ja The Cultit on varmasti kuunneltu, sen verran paljon yhtäläisyyksiä havaitsin. Tämä bändi on itselleni aina ollut jonkinlainen keskivertotapaus: en lähtisi ehkä levyä ostamaan, mutten pistä vastaankaan, jos sitä jossain kuulee. Bändi soittaa kuitenkin hyvin ja goottirokkiahan kuuntelee aina mielellään. Jussi 69 näytti showmiehen elkeitä ja jaksoi nostaa kättä pystyyn kompin ohessa, vaikka takookin sellaisella voimalla rumpuja, että köyhempää hirvittää. En tiedä montako laatikollista kapuloita mies hakkaa rikki yhdellä keikalla, mutta komppipelti ainakin päätyi yleisöön keikan päätteeksi. Olisikohan senkin saanut rikki. Itse en soittoaikoinani ole onnistunut rikkomaan kuin pari crash-peltiä ja samoilla kapuloillakin pärjäsi vuoden päivät. Ei se voima, vaan se tekniikka ;)
Sonata Arcticaa kuuntelimme anniskelualueen puolelta. Olin nähnyt bändin tänä vuonna jo kolmesti aiemmin, joten se ei niin kauheasti jaksanut innostaa. Samat Tallulahit ja Full Moonit siellä tulivat jälleen kerran, mutta homma toimii ja faneja piisaa. Liekkejä ja pommejakin nähtiin.
Illan päätti
Nine Inch Nails, tuttavallisemmin NIN. Bändin materiaali jakaa mielipiteeni kahtia. Osasta pidän, osasta en. Ehkä tämän vuoksi katselin keikkaa puoleen väliin asti ja poistuin Kraftwerk-moodin käynnistyttyä anniskelualueen puolelle. Taustascreen oli hieno! Tarkempi raportti keikasta
Roklinnussa.
