Olen nyt parina päivänä hakenut lounaaksi läheisestä M-marketista Via Deli-sarjan mikroaterioita. Pakkauksen ravintoarvoselosteessa on mielenkiintoinen yksityiskohta.
Esim. tänään syömäni kana-vuohenjuustopastan tyydyttyneiden rasvahappojen osuus on 23 % aikuisen naisen viitteellisestä päiväsaannista.
Haenpa takkini narikasta.
Tuli hankittua hetken mielijohteesta Logitechin Harmony 525 yleiskaukosäädin ja olisihan se pitänyt arvata, että rahat menivät hukkaan, kuten aina Logitechin vehkeiden kanssa. Tällä kertaa ei sentään asennettu kylkiäisenä infernaalista Application Enhanceria, mutta wizard-tyylinen asetusohjelma ei oikein vakuuttanut.
Vaikka jotkut kehuvat, niin mielestäni laitteen konfiguroiminen on sen verran työlästä ja toimivuus heikkoa, että helpommalla pääsee kun pitää ne 5 kapulaa pöydällä ja käyttää niitä.
Ehkä maailman paras bändi ikinä, Porcupine Tree, tulee taas.
15.12. @ Kulttuuritalo Jäähalli, Helsinki.
16.12. @ Pakkahuone, Tampere.
Liput on molemmille keikoille.
Joskus vuosia taaksepäin fanittelin CMX:ää ihan kympillä. Jossain vaiheessa innostus alkoi lopahtaa ja kuuntelu jäi. Edellislevy Pedot jäi ostamatta, enkä jaksanut siihen perehtyä kuin parin kuuntelun verran. Vanhempi tuotantokaan ei enää kuulosta hyvältä.
Tuorein levy Talvikuningas kerää kehuja mm. Roklinnussa, mutta täytyy todeta, että en pystynyt kuuntelemaan levyä kokonaan. Pari ekaa biisiä sinnittelin, sitten meni tyypilliselle kelaus-20 sekunnin pätkä-kelaus-20 sekuntia -linjalle ja lopulta oli pakko vaihtaa levyä.
Mielikuvaksi muodostui sekalainen sillisalaatti ja mukaan on tungettu tyylejä eri genreistä ja kaikkien suurten progedinosaurusten lainat, joka antaa käsityksen CMX:stä coverbändinä, joka lainailee vain muiden ideoita eikä osaa keksiä mitään omaa.
Tiedän kyllä että pitäisi sinnitellä koko levy muutamaan kertaan ja antaa lopullinen tuomio vasta sitten, joten katsotaan nyt josko jaksaisi kuunnella lisää.
Pahiten tunnelma lopahti heti alkuvaiheessa, kun intron jälkeen Yrjänä pääsi ääneen. Yrjänä on jonkin sortin suomiprogen Olli Lindholm, mutta kyllähän tämä Hesaria tilaaville filosofian ja sosiologian opiskelijoille uppoaa samaan tapaan kuin Radiohead ahdistuneille taidelukiolaisille.
Pitäisi varmaan osata olla menemättä paskoihin baareihin, mutta aina sitä porukan mukana tulee eksyttyä jos jonnekin läävään.
Tampereen Finlaysonilla on baari nimeltään Be-bop, joka on sisustukseltaan hyvin mielenkiintoinen, mutta siihenpä ne hyvät puolet jäävätkin. Arki-iltoina saattaa saada olutta ja siideriä eurolla, jos osaat hakea oikealta tiskiltä, mutta viikonloppuna 0.33 litran bisse lyödään tiskiin neonvihreässä muovimukissa ja se maksaa 4 euroa. Kaiken lisäksi baarissa on Tampereen kusipäisimmät portsarit ja hätistely pihalle alkaa heti kun valomerkki iskee, eikä edes kaveria saa odottaa WC:stä.
Älkää menkö sinne, paska paikka.