Elefanttipuhetta

Koska soittohommia ollaan taas lämmittelemässä, niin tarvitaan soittopeli, eli rummut.

Kävin kiertelemässä keskustan ja Kampin musiikkikauppoja ja tutkailemassa rumputarjontaa. Budjettiraameihin mahtuvista seteistä ei löytynyt liian paljon positiivisia ominaisuuksia, mikä sinänsä ei yllättänyt, sillä halvalla ei saa hyvää.

Jo etukäteen olin foorumikeskusteluista saanut selville, että PDP:n virvelit ovat ainakin halvemmissa seteissä onnettomia. Tämä tuntui näppituntumalta pitävän paikkansa ja lisäksi myös kalliimpien settien telineet vaikuttivat varsin heikkolaatuisilta.

Mapex veti telineosastolla pohjat, eikä Pearlin Export-sarjakaan oikein vakuuttanut. Ludwig ratsastaa paljolti menneiden vuosikymmenien maineellaan ja edullisemman pään setit ovat melko surkeaa laatua. NewSoundeja tai Millenniumeja tai muita vastaavia nyt ei kannata edes harkita. Ne kun ovat täysin aloittelijatason leluja.

Kun käteen osui ensimmäinen teline, joka oli erittäin laadukas, se oli merkkiä DW. Kun käteen osui ensimmäinen setti, joka näytti ja tuntui laadukkaalta, se oli joko merkkiä DW tai sitten hintalapussa oli muuten vain liian isoja numeroita. Rumpumerkkejä tarkemmin tietämättömille lienee tässä vaiheessa jo selvää, että DW on paitsi laadukas, myös sikamaisen kallis merkki.

Hintataso noin päällisin puolin jakautuu 4 ryhmään. Alle 800 euron aloittelijasetit (parinsadan euron Anttilan kuvasto -settejä en edes laske rummuiksi), 800-1500 euron keskitason setit, yli 1500 euron semi-pro-setit, sekä ammattilaistason shell packit, joilla voi sitten olla hintaa useampia tonneja plus kaikki telineet ja muut herkut vielä päälle.

Oikeastaan Pearlin keskitason seteistä Vision-sarja vaikutti ihan mukiinmenevältä, virveliä lukuunottamatta. Samaan hintaan saisi myös Premierin Cabria XPK -sarjan, jota vastaavan setin omistin aiemmin, mutta siinäkin oli huonot puolensa.

Yhtään ainoaa Taman settiä ei silmiin osunut. Harmi, sillä olisin halunnut nähdä millainen Superstar ja etenkin Superstar Custom Hyper-Drive tai EFX-sarja on livenä. Noin tonnin hintaisten settien joukossa kun Pearl ja Tama, sekä jossain määrin myös Sonor (poislukien ainakin 1007-sarja) vaikuttaisivat olevan ylitse muiden ainakin speksien mukaan.

Vanhastaan tiedän, että ainakin Pearlin rauta on erinomaista hieman hinnakkaammissa seteissä, joten tällä hetkellä vaakakuppi kallistuu hyvin pitkälle Pearlin Vision VLX tai VSX-sarjoihin. Niihin kun voi ostaa sitten myöhemmin laadukkaamman virvelin (~500+ euroa) sekä kunnolliset pellit (~1000 euroa).

Ehkä tietysti voisi myös valita halvemmat harrastukset.

MUOKS: Kevväämmällä pitäisi olla kaupoissa Pearlin Vision VMX -sarjaa, joka on täyttä vaahteraa (monien mielestä paras puulaji rumpuihin). Tarkempi tutkimus osoitti, että Premier Cabria XPK ja Sonor Force 3007 ovat myös vaahteraa. Josko odottelisi, vaiko sijoittaisi rahansa jompaan kumpaan jälkimmäisistä. Zildjianin laadukkaampi peltisarja maksaa toista tonnia, joten kipeää tekee :/

Kotiuduttu on ja toistaiseksi ei valittamista. Palveluita on vieressä riittämiin ja ympäristö on rauhallinen. Työmatkaan menee kolme varttia, mikä on hieman ikävää, mutta täytyy pyrkiä hyödyntämään matka-aika esim. lukemalla.

Vaimokin sai töitä, joten kaikki on mennyt nappiin liiankin hyvin. Pessimisti ajattelee, että kohta on jo pakko jonkin asian mennä pahasti pieleen.

Muuton yhteydessä luovuimme mikroaaltouunistamme, josta oli yksi kytkin rikki, mutta emme ole saaneet hankittua vielä tilalle uutta ja mikrottomuus todellakin vaikeuttaa elämää suuresti. Edellispäivän ruoantähteet kun on paljon kätevämpi lämmittää mikrossa, kuin tavallisessa uunissa.

Koska saamme edellisen asunnon takuuvuokraa takaisin parin tonnin verran, meinasin ostaa rummut ja aloittaa taas soittamisen. Treenikämppä vain puuttuu vielä. Johan tässä nelisen vuotta oltiinkin soittamatta.