Viestimet ovat jo pitkään toitottaneet huutavasta työvoimapulasta, joka räjähtää käsiimme viimeistään suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Tätä näkemystä tukemaan ponnahtelee vähän väliä uutisia aloilta, joilla on suuri työvoimapula. Viimeisin työvoimapulan uhri on Taloussanomien mukaan siivousala.
Työttömyysaste oli tilastokeskuksen mukaan huhtikuussa 6,2 prosenttia. Työttömiä oli näin ollen 165 000 ihmistä, työllisyysasteen ollessa 70%. Tämä luku on vain suuntaa antava, sillä työttömyystilastoista on Lipposen hallituksen aikana siivottu pois tukityöllistetyt ja muut piilotyöttömät, jotka elävät joka tapauksessa yhteiskunnan tuella. Lukujen erotuksesta voidaan päätellä, että ei-työllisiä, joita ei tilastoida työttömiksi on 23,8 % 15-64 -vuotiaista. Suurin osa heistä on opiskelijoita, mutta lukuun mahtuu myös sairaseläkkeellä tai äitiysvapaalla olevat. Kokonaisuudessaan tuottavaa työtä tekemättömien osuus on 30%, mikä tarkoittaa siis sitä, että huoltosuhde ei ole erityisen hyvä ja se taas on hyvinvointivaltion kannalta ikävä asia. Huoltosuhteen kun täytyy olla sellainen, että tulot ovat menoja suuremmat, eli työllisiä veroja maksavia ihmisiä, eli nettomaksajia täytyy olla reilusti enemmän kuin sellaisia, jotka ovat nettosaajia. Muutoin hyvinvointivaltio ei voi toimia, vaan saajat jäävät tyhjän päälle ja oman onnensa nojaan.
Jos maassa on 165 000 työtöntä ja samanaikaisesti työvoimapulasta varoittelun kanssa olemme saaneet lukea mm. Finnairin aikomuksista vähentää 500 työpaikkaa, on jossain jotain vialla.
Työvoimapula on mielestäni illuusio.
Tätä illuusiota käytetään verukkeena mm. maahanmuuton lisäämiselle sekä palkkojen polkemiselle, jotka ovat monessa suhteessa yksi ja sama asia.
Se, että siivousalalle ei löydy tekijöitä, johtuu yksinomaan siitä, että siivousalan työllä ei yksinkertaisesti elä korkeiden elinkustannusten maassa. Palkkaa ylös, niin tekijöitä löytyy taas.
Työvoimaa Suomessa on riittämiin, ongelma vain on siinä, että työvoima ja työpaikat eivät kohtaa. Joko palkkaa ei saa tarpeeksi tai sitten työvoima asuu eri paikassa kuin missä työ on. Niin kauan kuin yhteiskunnan tuella elämällä saa hankittua lähes saman elintason kuin pienipalkkaista työtä tekemällä, ei työllistyminen näille aloille ihmisiä tule kiinnostamaan. Vaihtoehtoja tähän umpikujaan on muutamia. Yksi, etenkin vasemmistopuolueiden vastustama vaihtoehto on heikentää sosiaaliturvaa, jotta työn vastaanottaminen olisi välttämätöntä, jottei jäisi ilman tuloja. Toinen on maahanmuuton lisääminen työvoimapulan paikkaamiseksi ja kolmas palkkojen korottaminen työn houkuttelevuuden lisäämiseksi.
Siinä missä vihreät ja vasemmisto yleensä kannattavat rajat auki politiikkaa ja maahanmuuton vapauttamista mm. idealistisin ja humanitäärisin syin, on oikeistolla taustalla yleensä tavoite hankkia halpaa työvoimaa. Yritysten tuotannon siirto halvan työvoiman maihin on yksi osa tätä ilmiötä, mutta kaikkia työpaikkoja ei voida siirtää ulkomaille, joten halpa työvoima on tuotava tänne.
Maahanmuuttajat ovat kuitenkin ihmisiä, eivätkä kasvotonta työvoimaa, jota voi tuoda maahan mielin määrin pulan vallitessa ja jättää oman onnensa nojaan sitten, kun pulaa ei ole. Eivät he poiskaan lähde muodostettuaan sosiaalisia ja taloudellisia riippuvuussiteitä maahamme.
Palkkojen korottaminen lisää työn kustannuksia huomattavasti, sillä henkilöstökulut muodostavat yleensä leijonanosan yrityksen menoista. Korkean verotuksen maassa työnantajan pussista lähtee käytännössä karkeasti arvioituna kaksinkertainen summa siihen nähden mitä työntekijä saa palkkana käteen. Erotuksen vie valtio.
Porvarihallituksen linja onkin ollut tuloverotuksen keventäminen, mikä parantaa henkilöstökulujen ja palkansaajan nettotulojen välistä suhdetta sekä lisää palkansaajan nettotuloja parantaen samalla ostovoimaa ja elintasoa, sekä tehden työn vastaanottamisen houkuttelevammaksi ja palveluiden myymisen asiakkaille edullisemmaksi. Valitettavasti inflaatio ja hintojen nousu syö helposti palkansaajalle koituneen hyödyn. Tämän vuoksi en suoraan kannata ruoan arvonlisäveron alentamista, sillä se ei hyödyttäisi kuluttajaa kuin hetkellisesti.
Vielä ei kuitenkaan ole tehty tarpeeksi ja valtion menoista riittää edelleen karsittavaa, jotta verotusta voidaan keventää. Paineet polttoaineverotuksen alentamiseksi ja perintöveron poistamiseksi ovat suuria, joten valtion verotulot eivät näillä näkymin ole lisääntymässä.
Mutta mistä aloittaa menojen karsiminen?
LISÄYS: Jos työvoimapulaa paikataan maahanmuutolla, mitä tehdään sitten, kun työvoimasta onkin ylitarjontaa eli ts. vallitsee suurtyöttömyys? Tietysti hankkiudutaan heistä eroon. Keinoja on laidasta laitaan: taloudellisista kannustimista etnisiin puhdistuksiin. Espanja pyrkii heistä eroon rahalla.
Espanja aikoo houkutella ulkomaisia työntekijöitä muuttamaan takaisin kotimaahan taloudellisten kannustimien avulla. Espanjan työ- ja siirtolaisuusministeri Celestina Corbacho kertoo El Pais -lehdessä, että niille ulkomaalaisille, jotka suostuvat lähtemään Espanjasta, maksetaan heille tulevat työttömyyskorvaukset kahtena kertasummana.
Entäs sitten, jos he eivät lähdekään?
LISÄYS2: Tekniikka & Taloudessa on myös pohdittu työvoimapulaa.
