via A Heartbreaking Blog of Staggering Genius
Lisäys: Canon PowerShot A710IS joko osasi siirtää kellon itse, tai sitten se oli vielä talviajassa edellisen kellonsiirron jäljiltä.
Ei kellään sattuisi olemaan tiedossa Helsingissä vuokrakaksiota / -kolmiota? Tavoitteena lyhyempi työmatka ja mahdollisesti myös pienempi veroprosentti.
Nettinatseja, lapsipornoa, rasisteja, Puolueen vastaisia ajatuksia, Puolueen median kritisointia, Ilmastonmuutoksen epäilyä?
Täytä kansalaisvelvollisuutesi ja ilmianna naapurisi, ystäväsi, työtoverisi, puolisosi, vanhempasi, lapsesi tai kuka tahansa Thorseanian vihollinen Rakkauden Ministeriölle!
Ilmoittamatta jättäminen on rikos. Ilmoittamatta jättämisen harkitseminen on ajatusrikos. Teidät nähdään ja laiminlyönnistä rangaistaan.
Koska tullaan tahtiin 5/4, niin on sopiva lopettaa yhteen kaikkien aikojen hienoimmista progelevyistä, King Crimsonin Disciplineen.
Otetaan taas kaksi näytettä.
Alussa on on kiistatta maailman parhaimpiin bassotaiteilijoihin kuuluvan Tony Levinin hieno stick-kaunistelu eittämättä yhtä kovan kollegansa Trey Gunnin kanssa. Harmi, etten koskaan ole päässyt näkemään juuri tätä nimenomaista kokoonpanoa livenä, vaikka yksi KC-keikka onkin nähty. Chapman Stick on maailman hienoin soitin. Jestas kun omistaisi ja osaisi vielä soittaakin sitä.
Tämän biisin mukaan nimesin blogini.
Pidemmittä puheitta:
King Crimson - Elephant Talk
Toisen näytteen osalta kannattaa ensiksi lukea Tero Valkosen kuvaus biisin kulusta.
80-luvun rytmiikassa ei pinnallisesti tarkasteltuna “tapahdu mitaan”,
mutta mita enemman sita tarkkailee, sita enemman biisi elaa. Esim.
Disciplinessa Bruford soittaa 17/16-rytmia kasillaan, mutta koska
bassorumpujalka lyo koko ajan neljasosia (suoraa 4/4), tuohon kasilla
soitettuun kuvioon ei valttamatta ala edes kiinnittaa huomiota.
(Mainittakoon, etta kitarat soittavat samaisessa biisissa tuon 17/16-
rytmin paalle 15/8-, 12/16-, 13/16- ja muita hauskoja jakoja.) Ja
monissa biiseissa bandin jokainen jasen soittaa eri tahtilajissa,
mika tuo jo sinansa biiseihin hienoa polveilevuutta. Hienoa on myos
se, etta Bruford selviaa niin vahalla peltien kaytolla. Kompit ovat
aika ainutlaatuisia.
Ei taitaisi popparit pysyä enää perässä noin kompleksin kaman kanssa. Alkaa mennä nimittäin jo Math Rock -osastolle.
Youtubesta biisiä ei löytynyt, mutta jostain omituiselta romanialaiselta videofoorumilta kyllä.
Oikeastaan ensimmäisiä biisejä, joissa kiinnosti monimutkainen, useista osista koostuva rakenne olivat Helloweenin Halloween ja Keeper of the Seven Keys. Biiseillä oli yhteensä mittaa jotain 25 minuuttia, joten mistään listahiteistä ei voine puhua, vaikka ensinmainitun videoversio siedettävään pituuteen onkin saatu leikeltyä. Näitä fanitettiin kymmenvuotiaana natiaisena 1980-luvun lopulla.
Helloween - Halloween
Koska tämä on progelista, niin ei pysytä video per postaus -tahdissa, vaan laitetaan sitten Helloweenistä 80-luvun lopulla lähteneen Kai Hansenin vieläkin pystyssä oleva kokoonpanon tyylinäyte eeppisestä hevibiisistä. Pitäähän lavalle nyt yhdet saksalaiset nahkahousut saada, vaikkei tämä krautrockia olekaan. Muistan ostaneeni Gamma Rayn ensilevyn jostain helsinkiläisestä levykaupasta ja kuuntelin sen puhki lukiessani Arthur C. Clarken Rama -scifiromaania. Vietin silloin aikaa melko paljon tätini luona Käpylässä. Vuosi taisi olla jotain 1991.
Gamma Ray - Heading for Tomorrow & Dream Healer