Elefanttipuhetta

Kuten otsikko kertoo, tämä on kahdessadasviideskymmenes postaus. Kohottakaamme malja sille!

Oletteko koskaan joutuneet ns. pystymetsästä revittynä ison pyöräkuormaajan ohjaimiin. Tänään jouduin. Kone käyntiin ja liikkeelle. Nostohommiin ei sentäs tarvinnut ryhtyä, kun osaavampi kuski saapui avuksi, mutta tulipahan ajeltua lenkkiä hetken aikaa. Kyseinen kone on vielä sangen hankala ajettava, sillä sen ohjaustehostin ei toimi, ennen kuin kone on lämmennyt tarpeeksi. Kaiken lisäksi kone ei tehnyt eroa tasaiselle maalle ja perunapellolle, sillä hyppyytys oli melkoista, vaikka Valmetti olikin. Trukilla ajo on vielä helppoa ja ihan kivaakin, mutta pyöräkuormaajista yritän pysytellä kaukana.

Jaa miksikö jouduin kyseiseen hommaan kun olen opiskelija? Jostainhan opiskelijankin on toimeentulonsa hankittava, kun Kelan opintotuella ei elä edes pieni kylä, jossa on ainoana asukkaana keuhkotautinen kissa. Elannon hankkimiseksi täytyy siis tehdä perinteisiä duunarihommia. Opintotuesta jää vuokran jälkeen rahaa juuri sen verran, että sillä saa osan laskuista maksettua. Valmistumisen pitäisi siis koittaa mahdollisimman pian, koska en halua loppuikääni tehdä paskahommia, vaikka työ kuin työ on tehtävä, jos haluaa leivän päälle muutakin kuin ylähuulen. Työttömän elämä ei kiinnosta yhtään sillä ihmisen on hyvä tehdä muutakin, kuin vetää lonkkaa. Töitä on aina tarjolla, jos vain tekijä suostuu niitä tekemään.