Elefanttipuhetta

Pitänee kirjoittaa tämä Ankkarock-raportti nyt alta pois ennen kuin unohtuu ja käy samoin, kuin taannoisen MoonMadness-keikan raportin kanssa. Se kun on edelleen kirjoittamatta. Sinkku makaa tuossa pöydällä, joten siitä voisi arvion kirjoittaa. Keikasta kun ei enää näin pitkän ajan jälkeen enää yksityiskohtia muista.

Mutta asiaan.

Saavuimme Helsinkiin majapaikkaamme (mukana siis myös hra Syrjä) jo perjantaina. Korsoon, tuonne Vantaan helmeen, raahauduimme lauantai-iltapäivänä sopivasti tarkastamaan Von Hertzen Brothersin keikkakunnon.

Bändi soitti rock-lavalla, kolmesta lavasta pienimmällä, enkä usko, että he pystyisivät isompaa lavaa kovin hyvin täyttämäänkään. Soitto kulkee erittäin hyvin koko porukalta, mutta laulupuoli ontuu ja biisimateriaali on mielestäni keskinkertaista. Kie von Hertzenin kitarointi toi ajoittain mieleen Petri Wallin ja Mikko Kaakkuriniemen rumpalointi on suorastaan jumalaista. Jälkimmäinen herra oli bongattavissa sunnuntai-iltana On The Rocksissa Hendrix-jameissa. Oikeastaan paljoa muuta ei keikasta voi hehkuttaakaan. Jätimme bändin lavalle ja siirryimme Puistolavan ympäristöön odottelemaan The Soundsia.

Ruotsin rokkarit eivät ole radiohittiensä puolesta säväyttäneet, enkä levyltäkään ole jaksanut innostua, mutta livenä soitto kulki erinomaisen hyvin ja bändi sai porukkaan liikettä. Vokalisti Maja Ivarsson osoitti olevansa hyvä esiintyjä ja melkoinen “rock-bitch”. Kaljaa, röökiä ja rivoja asentoja, mutta yleisö tykkäsi ja hyppi ja lauloi mukana. Kyllähän tätä voisi katsella toisenkin kerran. Joku muukin tykkäsi.

Lauantai-illan päätti The Gathering, josta kirjoittelinkin jo aiemmin (1, 2). Anneke van Giersbergenin ääntä voi jatkossa kuulla Agua de Anniquen riveissä. Anneke itse vastaa sanoituksista ja pääosin myös sävellyksistä. Tyyli on hieman kevyempää kuin The Gathering.

Sunnuntaina skippasimme mm. Disco Ensemblen ja Amorphiksen ja saavuimme parahiksi paikalle katsomaan 69 eyesiä. Danzigit ja The Cultit on varmasti kuunneltu, sen verran paljon yhtäläisyyksiä havaitsin. Tämä bändi on itselleni aina ollut jonkinlainen keskivertotapaus: en lähtisi ehkä levyä ostamaan, mutten pistä vastaankaan, jos sitä jossain kuulee. Bändi soittaa kuitenkin hyvin ja goottirokkiahan kuuntelee aina mielellään. Jussi 69 näytti showmiehen elkeitä ja jaksoi nostaa kättä pystyyn kompin ohessa, vaikka takookin sellaisella voimalla rumpuja, että köyhempää hirvittää. En tiedä montako laatikollista kapuloita mies hakkaa rikki yhdellä keikalla, mutta komppipelti ainakin päätyi yleisöön keikan päätteeksi. Olisikohan senkin saanut rikki. Itse en soittoaikoinani ole onnistunut rikkomaan kuin pari crash-peltiä ja samoilla kapuloillakin pärjäsi vuoden päivät. Ei se voima, vaan se tekniikka ;)

Sonata Arcticaa kuuntelimme anniskelualueen puolelta. Olin nähnyt bändin tänä vuonna jo kolmesti aiemmin, joten se ei niin kauheasti jaksanut innostaa. Samat Tallulahit ja Full Moonit siellä tulivat jälleen kerran, mutta homma toimii ja faneja piisaa. Liekkejä ja pommejakin nähtiin.

Illan päätti Nine Inch Nails, tuttavallisemmin NIN. Bändin materiaali jakaa mielipiteeni kahtia. Osasta pidän, osasta en. Ehkä tämän vuoksi katselin keikkaa puoleen väliin asti ja poistuin Kraftwerk-moodin käynnistyttyä anniskelualueen puolelle. Taustascreen oli hieno! Tarkempi raportti keikasta Roklinnussa.