Asiaa käytettävyydestä ja sen testaamisesta
Saavutettavuus, esteettömyys, käytettävyys. Tämä pyhän kolminaisuuden mantra, joka on lähellä Blogoslovakian käytettävyysgurujen, kuten Marjutin ja Seppäsen sydäntä.
Käytettävyys on monille myös kirosana, joka tarkoittaa kallista ja aikaa vievää testausta, jossa insinöörin ja koodaajan kehittelemät hienot toiminnot haukutaan lyttyyn.
Kuinka käytettävyyttä sitten voidaan testata?
Verkkopalvelun, ohjelman tai teknisen laitteen käytettävyyden testaamisen apuna voidaan käyttää esimerkiksi Jakob Nielsenin heuristiikkoja. Toiminnallisuuksia käydään heuristisen tarkistuslistan kohta kohdalta huolellisesti läpi, etsitään ongelmakohtia ja luokitellaan niitä sekä esitellään parannusehdotuksia.
Heuristisen arvioinnin tekee tyypillisesti kokenut käytettävyysasiantuntija. Tämä muodostaa ongelman, sillä käytettävyysasiantuntija ei ole keskimääräiseen käyttäjään verrattavissa oleva henkilö. Käytettävyysasiantuntija on useimmiten kokenut käyttäjä, joka löytää tyypilliset virheet helposti, puuttuu mahdollisesti pieniin yksityiskohtiin, mutta saattaa myös jättää huomioimatta olennaisia käytettävyysongelmia, joihin keskivertokäyttäjä helposti törmää.
Tarvitaan siis enemmän testausta.
Tässä vaiheessa kuvaan astuvat testihenkilöt, jotka koekäyttävät palvelua, ohjelmistoa tai laitetta. Testihenkilöt ovat tyypillisesti potentiaalisia käyttäjiä, kokemattomia ja kokeneita sekä kaikkea siltä väliltä. Käytettävyystestissä palvelua on mahdollista kokeilla luonnollisen kaltaisten käyttötilanteiden mukaan. Tietysti käyttötilanteet ovat käytettävyysasiantuntijoiden tai testin toimeksiantajien käsialaa, mutta näin voidaan saada tärkeää ja tarkempaa tietoa toimivuudesta ja käytettävyydestä. Käytettävyystestaajat valvovat testitilannetta ja raportoivat löydettyjä ongelmia sekä niiden ratkaisuehdotuksia. Myös haastattelua voidaan käyttää testin tukena.
Toki käytettävyyttä tai toimivuutta voidaan testata laajemminkin. Ohjelmistoja jaetaan tyypillisesti ns. betatestivaiheessa vapaaehtoisille käyttäjille, jotka raportoivat löytämistään ongelmista itsenäisesti. Palvelun tai laitteen käytöstä voidaan pyytää myös käyttäjäpalautetta jo sen käyttöönoton jälkeen oikeilta käyttäjiltä, jolloin saadaan kattava määrä informaatiota ongelmista ja käyttäjien toiveista toiminnallisuuksien suhteen.
Miksi tämä kaikki sitten kannattaa tehdä?
No tietysti siksi, että käytettävyyttä arvioimalla ja testaamalla voidaan saavutaa laadukkaita laitteita, ohjelmistoja ja palveluita, joita on helppo ja miellyttävä käyttää.
Linus Torvalds on sanonut, että jos käyttöliittymä suunnitellaan idiooteille, sitä käyttävät vain idiootit. Vastaavasti, jos käyttöliittymä suunnitellaan insinööreille, sitä käyttävät vain insinöörit. Suosittelisin Linusia keskittymään siihen kernelin kehittämiseen ja jättämään käytettävyysasiat muiden huoleksi, sillä kun potentiaalinen asiakaskunta saattaa olla hyvinkin laaja, on järkevää panostaa käyttöliittymien ja yleisen käytettävyyden ja toimivuuden testaamiseen, jotta asiakastyytyväisyys nousisi mahdollisimman korkealle.
On muistettava, että asiakas ei välttämättä ole kiinnostunut siitä, kuinka hienolta palvelu tai laite näyttää tai kuinka modernin teknologian varaan se on rakennettu, vaan siitä, kuinka tehokkaasti se täyttää hänen tarpeensa. Käyttäjälle ohjelma on työkalu, ei leikkikalu. Ohjelmalla tehdään työtä tai työntekoon rinnastettavissa olevia toimenpiteitä, esimerkiksi järjestellään digikuvia tai kuunnellaan musiikkia. Vastaavasti verkkopalvelu on käyttäjälle vain väline, jolla saavutetaan haluttu tavoite, oli se sitten informaation etsiminen, uutisten lukeminen, verkkokaupassa asioiminen tai juna-aikataulujen tarkistaminen.
Tämän päivän markkinoinnissa myydään kuitenkin paljon mielikuvia ja monen laitteen myyntivalttina ovat tekniset ominaisuudet. Tavallinen käyttäjä haluaa ostaa television, josta näkee tarpeelliset kanavat hyvällä kuvalla ja äänellä ja jonka toiminnot riittävät hänen tarpeisiinsa. Kuka ottaisi myyntivaltikseen yksinkertaiset ja helppokäyttöiset, mutta myös tyylikkäät laitteet ja ohjelmistot kun voidaan myydä kuluttajille megahyperdigivehkeitä ja merkillisiä kirjainlyhenteitä?
Kaiken tämän sotkun keskellä se eniten käytettävyyttä arvostava pieni kuluttaja tuntee usein olonsa kovin vaikeaksi. Pienen kuluttajan lompakko ei ehkä ole paksu (ainakaan minun), mutta heitä on monta.
“Käytettävyysasiantuntija on useimmiten kokenut käyttäjä”
Ei sentään! Kyllä siihen kokemuksen lisäksi tarvitaan myös koulutusta ja ammattitaitoa. Ja Nielsenin mukaan myös aikaa: asiantuntijaksi tuleminen kun vie vähintään 10 vuotta. Kuulemma.
Testaaminenkin on vain pieni pala käytettävyyden varmistamista, joskin se tunnetuin. Käyttäjien kanssa sopii mieluusti olla tekemisissä jo ennen kuin edes prototyyppiä on käsillä!
Marjut — 20.02.2006 @ 20:57
Joo ammattitaito on kyllä välttämätöntä, mutta kokemuksen kautta sitä saa parhaiten. Koulutus antaa vain valmiuksia harjoitella.
Paperiprototyyppien tekemistä en oikein voi käsittää, niistä kun ei mielestäni ole mitään käytännön hyötyä etenkään, jos niihin kulutetaan päiväkaupalla aikaa.
Timo L. — 20.02.2006 @ 21:01
Ehkä paperiprotoissa on sen verran perää että osan ongelmista voi huomata paremmin protoa sormilla näppäillessään. “Painan tästä nnnäin, ai mut tää auennut läpyskä on turha toimenpide, roskiin”. Testikäyttäjä ei niin helposti vain ohimennen tokaise “niin mä tekisin tässä kohtaa”.
Merlac — 21.02.2006 @ 00:42
Prototyyppi voi toki olla muukin kuin paperinen, etenkin jos ollaan tekemisissä muiden kuin verkkopalveluiden kanssa, ts. esim. fyysisten tuotteiden. Kännyköistäkin tehdään ensiksi prototyypit.
Mutta käyttäjiä ja käytettävyyttä voi ja pitää tosiaankin huomioida jo konseptivaiheessa, tai jo silloin, kun koko tuotteen/palvelun/minkä tahansa idea on vasta pilkkeenä silmäkulmassa. Kaikki se vähentää myöhemmän testauksen ja häsläyksen määrää ja tarvetta.
Edelleenkin silti peräänkuuluttaisin koulutuksen merkitystä myös tässä ammatissa. Olen ite edennyt perä edellä puuhun, ts. ollut käytettävyysasiantuntijan nimikkeellä ennen kuin opiskelin ammattiin olennaisesti liittyviä asioita (esim. psykaa, kognitiotiedettä, testaus- ja suunnittelumenetelmiä jne.), ja kylläpä ahdisti. Mikään kokemus ei auta silloin, kun asiakas peräänkuuluttaa tutkimustuloksia ja tieteellisiä todisteita jollekin käytettävyyden perusjutulle, ja usko pois, niitä tilanteita on tullut vastaan usein. Mutta sekin on toissijaista siihen nähden, kuinka paljon itelle on ollut apua ymmärtää asioiden syy- ja seuraussuhteita ja omaksua taustalla olevaa teoreettista tietoa. Vasta se yhdistettynä kokemukseen ja etenkin kiinnostukseen antaa eväitä asiantuntijuudelle. Siihen minäkin jonain päivänä tähtään.
Marjut — 21.02.2006 @ 07:12
Joo laitteista tietysti pitää ehdottomasti olla prototyypit olemassa, sillä ei ole järkeä lähteä rakentamaan valmista tuotetta ennen kuin on selvillä millainen siitä kannattaa tehdä. Tietysti käytettävyys on vain yksi osatekijä prosessissa, sillä ei kännykkäänkään niitä pieniä osasia ihan minne vain voi tunkea ja kyllä se sunnittelijakin oman painavan sanansa sanoo. Paperiproto on niin kaukana lopullisesta tuotteesta, ettei sen kanssa ehkä kannata tapella kovin pitkään.
Asiakas maksaa, joten asiakas haluaa tietää, miksi mikäkin kohta pitäisi muuttaa. Se on odotettavissa ja siihen pitää kyllä varautua ja juu, Marjut on oikeassa. Kokemus ei tässä riitä. Ei siitä toki haittaakaan ole.
Perjantaina pitäisi järjestää yksi harjoitustesti. Myöhemmin sitten ihan oikea sellainen. Saas nähdä kuinka huonoiksi keksimämme testitehtävät osoittautuvat.
Timo L. — 21.02.2006 @ 09:37