Monikultturismi ja sen sivutuote antinationalismi ovat tämän päivän trendi-ilmiöitä, ainakin Suomessa. Muualla maailmassa ääni kellossa alkaa muuttua, joten minä aion nyt kritisoida monikultturismia, vastalauseista huolimatta. Lue tai älä lue, mutta pyytäisin jokaista avaamaan silmät sille, mitä ympärillänne tapahtuu ja vetämään asioista omat johtopäätöksenne ennen kuin tuomitsette. Nämä ovat minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni asioiden kulusta ja tiedän, että vastustajia kuin myös kannattajia on paljon.
Aluksi käsiteselvennys. Monikultturismi ei ole sama asia kuin kansainvälisyys. Kansainvälisyys on kuin ihminen, joka käy naapurillaan kylässä ja päinvastoin. Monikultturismissa sen sijaan naapurisi muuttaa luoksesi asumaan, halusit tai et, ja elää siellä omien tapojensa mukaisesti, halusit tai et.
Toinen selvennys: En ole mikään miehisen alan sivistymätön duunari, sillä olen työskennellyt hyvin naisvaltaisella alalla ja olen koulutukseltani KM. Tunnen ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, juttelen ja työskentelen heidän kanssaan ja olen käynyt Tallinnaa kauempana.
Mielestäni etnisellä taustalla ja rodulla ei ole väliä, sillä yksilöitä on joka junaan, mutta aivan kuten äärioikeisto, myös äärisuvaitseva osapuoli ei näe puita metsältä. Maahanmuuttajista ei voida puhua yhtenä ryhmänä ominaisuuksia tarkasteltaessa, heitä kun on hyvin monenlaisia. Meidän on välttämätöntä poimia joukosta sopimattomat “moniosaajat” pois ja ottaa vastaan vain ne, jotka haluvat sitoutua yhteiskuntamme rakentamiseen, ylläpitämiseen ja sen asukkaiden (myös muualta muuttaneiden) kunnioittamiseen.
Jossain päin maailmaa silmät aukenevat jo. Suomessa sen sijaan etupäässä Yleisradio, Helsingin Sanomat, punavihreät suvaitsevaiset poliitikot ja poliitikonalut sekä tulevat toimittajat elävät edelleen pilvilinnoja rakentaen ja nähden ruusunpunaista unta monikulttuurisesta Suomesta, jossa ei ole ongelmia. Itse asiassa ongelmista ei saa edes puhua, koska se heidän käsityksensä mukaan lisää rasismia.
When in Rome, do as the Romans do on lähes kaikkialla maailmassa erittäin hyvä neuvo. Suomessa se tunnetaan paremmin muodossa: maassa maan tavalla, tai maasta ulos. Monikultturismiin kuuluu kuitenkin idea, jonka mukaan eri kulttuurien edustajat säilyttävät omat tapansa, kulttuurinsa, uskontonsa ja kielensä myös vieraassa ympäristössä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös Suomi verovaroin tukee mm. vieraskielistä opetusta, islamin opetusta, maahanmuuttajien kulttuurikeskuksia sekä muuta toimintaa. Britanniassa ja myös Ruotsissa hiljattain nähdyn dokumentin mukaan tällainen rahanjako on saanut apajille myös tahoja, joille rahaa ei pitäisi antaa ja jotka käyttävät asemaansa häikäilemättömästi vihanlietsontaan kantaväestöä ja vääräuskoisia vastaan. Edes rikollisia ei saisi karkottaa, koska sitä pidetään rasismina ja rajat pitäisi pitää auki kaikille tulijoille.
Britannian pääministeri Tony Blair onkin nyt julistanut Britannian monikulttuurisen kokeilun päättyneeksi.
Tony Blair:
Conform to it; or don’t come here. We don’t want the hate-mongers, whatever their race, religion or creed.
If you come here lawfully, we welcome you. If you are permitted to stay here permanently, you become an equal member of our community and become one of us.
The right to be different. The duty to integrate. That is what being British means.
Britannia on monikulttuurikokeilussaan huomattavasti Suomea edellä, joten kehottaisin katsomaan, mihin johtopäätökseen siellä on tultu, ennen kuin toistetaan kaikki samat virheet perässä.
Jo aiemminkin Britanniassa on heräilty monikultturismin toimimattomuuteen, mutta päättäjien taholta saatava palaute on yleensä sitä samaa ylistystä ja liturgiaa, johon Suomessakin on viime vuosina totuttu.
Soraääniäkin kaikuu, mutta ne vaiennetaan yleensä suvaitsemattomuus- ja rasismisyytöksin, aivan kuten 70-luvulla syytettiin neuvostovastaisuudesta, mikäli uskalsi arvostella idänpolitiikkaa tai Neuvostoliittoa. Ilmeisesti fanaattisimmat monikultturismin kannattajat ovat 70-luvun taistolaisten jälkeläisiä?
Keisarilla ei ollut vaatteita, mutta kukaan ei uskaltanut sitä tunnustaa. Eduskuntavaaleihin ehdolle lähtevä Jussi Halla-aho uskaltaa ja monet ovat seuranneet hänen esimerkkiään.
Kyse ei ole rasismista tai näkemyksestä eri etnisten ryhmien paremmuudesta tai huonommuudesta. Kyse on siitä, että me emme voi sinisilmäisesti uskoa kaikkien maahantulijoiden hyväntahtoisuuteen tai halveksua omaa kansaamme ja kulttuuriamme, ikiaikaisia tapojamme ja perinteitämme. Rasismi ja syrjintä on pahasta, mutta kun rasismi ja syrjintä suuntautuu kantaväestöön, se ei olekaan pahasta, sen olemassaoloa ei tunnusteta tai se kätketään sivistyssanojen taakse, jotta rahvas ei ymmärtäisi mistä on kyse. Positiivinen diskriminaatio on syrjintää sekin, se vain kohdistuu yleensä kantaväestöön. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työpaikkaa hakiessaan etnistä vähemmistöä edustava on etusijalla. Tämä, jos mikä luo rasismia ja vähentää luottamusta päättäjiä kohtaan.
Pakolaisten ottamista perustellaan usein vastuulla viattomien sodan tai katastrofien jalkoihin jääneiden ihmisten kohtalosta. Kyllä, heitä pitää auttaa, mutta emme voi auttaa vain tuomalla heidät tänne, pois kotiseuduiltaan, pois sukulaistensa ja kulttuurinsa piiristä täysin vieraaseen ympäristöön, johon heillä ei ole siteitä, eikä niitä monikulttuuri-ideologian oppien mukaan tule koskaan syntymäänkään. Heitä täytyy auttaa siellä, missä he asuvat, missä heidän kotinsa on. Sota-alueille täytyy saada rauha, luonnonkatastrofien kohdalla jälleenrakennus ja terveydenhuolto täytyy saada käyntiin nopeasti.
Kaikki muistanevat Pariisin viimevuotiset mellakat tai raportit Malmön etnolähiöiden levottomuuksista. Nyt samaa koetaan Berliinissä ja suomalaismediasta ainoastaan Kaleva näyttää uutisoivan siitä.
Berliinin sisäministeriön pitkään julkisuudelta varjeleman tilaston mukaan katuryöstöihin syyllistyneistä nuorista 80 prosenttia on maahanmuuttajaperheistä. Joka kolmas alle 18-vuotias turkkilaispoika on joutunut poliisin kirjoihin.
Berliiniläiset tuomarit kertoivat haastattelussa kouluista, joissa muslimipojat sättivät saksalaisia “sianlihan mässääjiksi” ja “paskakristityiksi” ja joissa saksalaisten koulutovereiden ei sallita käyttää edes sama ulko-ovea muslimien kanssa.
Kaikki jengien rikokset eivät tule tuomareiden mukaan poliisin tietoon koska uhrit pelkäävät kostoa. Jengit varastavat uhreiltaan koululaispassin saadakseen selville uhrinsa kotiosoitteen ja uhkaavat tulla “kotikäynnille”, jos tapahtuneesta kerrotaan poliisille.
Ongelmat on helppo selittää rasismilla tai ongelmien on helppo todeta aiheuttavan rasismia, mutta maton alle lakaiseminen ja ongelmista vaikeneminen poliittisen korrektiuden nimissä ei varmasti ratkaise yhtään mitään, vaan siirtää vastuun tulevaisuuteen. Poliitikkojen on tietysti helppo ajatella asioita vain seuraaviin vaaleihin asti, mutta sitä niittää, mitä kylvää.
Halla-ahon sivuilta voi etsiä materiaalia mm. maahanmuuttajien työllistymisestä ja rikollisuudesta, jolloin monen poliitikon suusta kuultu halukkuus 50 000 vuosittaisen maahanmuuttajan ottamiseen vaikuttaa pähkähullulta, etenkin kun työttömiä on edelleen todella paljon. Jopa kokoomus on lähtenyt tähän kelkkaan ja haluaa filippiiniläisiä hoitajia Suomeen. Halpatyövoimaksi viemään suomalaisten työpaikkoja ja lihottamaan kapitalistin rahapussia, sanoisi vanha vasemmistolainen työläinen.
Nykypäivän ääni kellossa on joka tapauksessa monikulttuurin ylistyslaulu ja soraäänien aiheuttajia lyödään rasismin kirveellä päähän. Uskallatko sinä sanoa, mitä mieltä asioista olet? Jos haluat muutosta, niin soraääniä tarvitaan. Jos koet nykymenon ja puheet järjettömänä, soraääniä tarvitaan. Etenkin maassa jo asuvilta ulkomaalaisilta.