Harry Potter ja auton takasiipi
Spoilereista on tullut jonkinlainen muoti-ilmiö. Aiemmin kaikenlaisilla Lost-spoilereilla (kirjaimellisesti spoileri, toim. huom.) kiusattiin sarjan faneja, mutta nyt kohteeksi on otettu Harry Potter.
Olen joskus kuullut sanottavan, että jos kirja, leffa tai TV-sarja menee pilalle spoilauksesta, niin se ei ollut tarpeeksi hyvä. Laadukas ja erinomainen kirja tai leffa kestää useamman luku- tai katsomiskerran ja vaikka tietää miten kohtaus etenee, silti jännitys säilyy. Dan Brown ei kestä spoilaamista, ehkei siis myöskään J.K. Rowling.
En ole yhtään Harry Potteria lukenut, mutta muistelisin jonkun väittäneen niitä helppolukuiseksi kioskifantasiaksi, joten ei ihmekään, että ne ovat keränneet niin suuren suosion etenkin lasten ja nuorten keskuudessa. Ehkä ne ovat hyvää viihdettä myös aikuisille ja helppolukuisuus auttaa heittämään aivot narikkaan ja irtautumaan hetkeksi arjen aherruksesta.
Hartsa-leffat ainakin ovat ihan mukavaa krapulapäivän ajanvietettä. Samaa ei voi sanoa Da Vinci -koodin kohdalla.
En malttanut vastustaa kiusausta, vaan spoilasin itseni tuoreimman Potsku-Hartsan seikkailuista. En aikonut lukea kirjaa, katsellaan leffa sitten parin vuoden päästä. En voi enää spoilaantua! Häh häh hää