Elefanttipuhetta

Juhannus on tältä vuodelta taas vietetty ja hengissä on selvitty. Valitettavan monille juhannus jäi taaskin elämän viimeiseksi juhlaksi. On selvää, että onnettomuuksia tapahtuu, kun kansalaiset vaeltavat sankoin joukoin juhannuksen viettoon, mutta aivan liian usein onnettomuus olisi voitu välttää. Kuningas alkoholi on olennainen osa suomalaista juhannusta ja muutakin juhlimista, oli ilon tai sitten surun juhla. Alkoholi ei kuitenkaan sovi kaikille, eikä varsinkaan silloin, kun liikutaan liikenteessä tai vesillä.

Jostain käsittämättömästä syystähän suomalainen haluaa vetää päänsä täyteen. Humalahakuinen juominen on huolestuttava piirre. Pienen tissuttelun ja hilpeän pikkupöhnän vielä ymmärtää, mutta kaatokänniä ei, varsinkaan jos on vähänkin taipumusta aggressiiviseen käyttäytymiseen. Alkoholiveron alennus on varmasti lisännyt joidenkin alkoholin käyttöä, mutta omalla kohdalla se on ehkä vaikuttanut enemmänkin käytettävän alkoholin laatuun. Halvimman lasinpesunestelitkun sijasta ostetaankin nyt kalliimpia ja hienompia juomia. Ne kun eivät enää teekään kukkaroon viidenkymmenen euron lovea. Laphroaig maksaa silti edelleen yli 35 euroa Alkossa, mutta Absinttia saa jo siedettävään hintaan. Vielä jos sitä olutveroa saisi hitusen alemmaksi, ettei tarvitse tyytyä keppanaan. Viisi euroa Guinnes-tuopista on ehkä vielä hitusen liikaa.