Hukkaanko meni?
Nyt näin maisterintutkinnon ollessa gradusolmun aukeamista vaille käsillä on alkanut tuntua siltä, että koko opiskeluaika on mennyt niin sanotusti reisille. Opintojen loppuessa katoaa elämältä tuttu ja turvallinen pohja. En ole enää niin varma haluanko työskennellä kasvatusalalla muutoin kuin opetuksen tutkimuksen tai verkko-opetuksen parissa.
Hakuaikaa yliopistoihin on jäljellä pari päivää ja tekisi mieleni hakea vielä opiskelemaan. Ongelmaksi vain muodostuu ikä, jäljellä olevat opintotukikuukaudet ja masentuminen menetettyjen vuosien ja pieleen menneiden suunnitelmien vuoksi.
Vuodethan tietysti eivät koskaan mene hukkaan, sillä kokemuksia on karttunut rutkasti ja olen sentään kuitenkin suorittanut kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon. Opintojen aloittaminen alusta ei kuitenkaan erityisemmin houkuttele. Mitään tekemääni en erityisemmin kadu, mutta kadun kaikkea sitä mitä jätin tekemättä.
Tässä vuosien saatossa on enimmäkseen harrastusten suhteen väännetty webbisivuja ja kirjoitettu blogia sekä soitettu rumpuja. Rumpukapulat putosivat virvelin päälle parisen vuotta sitten eikä soitteluita ole sen koommin tullut harrastettua. Webbisivuja on kuitenkin väännetty säännöllisesti ja myös yksi paperimuotoinen esite on työn alla. Graafisessa suunnittelussa en ole erityisen osaava, mutta kirjoitus sujuu. Mitäpä jos jatkaisikin panostusta tällä saralla?