Elefanttipuhetta

Vieläkö Suomessa riittää idoleita? Jonoista päätellen halukkaita kyllä on, mutta taso ei mielestäni päätä huimaa. Jokunen lupaava, jokunen surkea ja loput keskivertokamaa. Onneksi en kuitenkaan ole tuomaroimassa, vaan ammattilaiset hoitavat homman. Puiseva Kim Kuusi on upotettu takaisin naftaliiniin ja raudanluja Asko Kallonen on pistetty jälleen puikkoihin. Nina Tapio tuttuun tapaansa vetää tiukkaa linjaa ja Jone Nikula edustaa “verta, terästä & hevosia” -osastoa.

Viimeisin Idols-kisa tuotti kasan tähdenlentoja, vaikka Katri Ylander onkin ehkä ihan kohtuullisesti pärjännyt. Voittajan nimeä en tähän hätään edes muista. Hieman voisi ennalta arvella, että tällä kertaa käy samoin. Kansa ei jaksa ehkä innostua tällaisista kisoista niin suurella innolla kuin aiemmin, jolloin teennäisten tähtien levymyyntikin jää pieneksi. Luonnonlahjakkuudet ovat harvassa ja saattaisivat nousta tähdiksi muutoinkin.

Juontopuolella on tehty uudistuksia ja Heikki Paasonen on jäänyt historiaan. Rento huumorimies on vaihdettu hieman virallisempaan ja jäykänoloiseen Jani Toivolaan, jonka ääni ja olemus sopisi ehkä paremmin dokumenttiohjelmaan tai radioon. Ellen Jokikunnas on oma itsensä, mutta tarvitsisi rinnalleen energisemmän parin. Extraa juontava riihimäkeläinen Janne Kataja varastaa tehokkaasti kaiken huomion ja saa pääohjelman juontajakaksikon vaikuttamaan todella mitäänsanomattomalta.

Kävi miten kävi, ehkäpä tästäkin kisasta muutama lupaava tähti saa alkunsa. Kyllähän maailmaan idoleja mahtuu. Vielä useampi pudotetaan alas todellisuuteen, mikä sekin lienee usein tarpeen.

Luoja varjelkoon meitä kuitenkin Popstars 3:lta.