Elefanttipuhetta

Here’s to you Johnny ja niin edelleen. Otsikon luku kertoo, että tupakoimattomuutta on kestänyt 55 päivää. Polttamatta on jäänyt noin 1120 savuketta ja rahaa on säästynyt 185 euroa. Mikäli oikein tarkkoja ollaan, niin rahaa ei ole jäänyt säästöön senttiäkään. Rahalla kun on taipumus kadota jonnekin. Näin pitkään olen ollut polttamatta viimeksi niihin aikoihin, kun tuota pahaa tapaa vasta opettelin.

Mitä lopettaminen on tuonut tullessaan? Eipä juuri mitään. Lisäkiloja ei ole tullut lisää entisten lisäksi, eikä tämä vyötärö todellakaan tarvitse yhtään ainoaa lisämakkaraa. Outokumpu kun on aivan tarpeeksi suuri jo ennestään. Yleiskunto ei varsinaisesti ole kohentunut, johtuen todennäköisesti melko suuresta inerttisyydestä, joka valtaa usein mielen näin kevättalvella. Muutamana ensimmäisenä lakkopäivänä oli havaittavissa ylienergisyyttä, mutta nyttemmin energia on kadonnut lähes tyystin. Samanlaista nysväämistä siis kuin ennenkin.

Terveys on ehkä hitusen edistynyt. Nokka tosin tuhisee samoin kuin aina ennenkin, mutta kylmistä varpaista tai sormista en enää kärsi. Verenpaine oli edelleen varsin korkealla, tosin mittaustapa ei ollut luotettava. Tupakoivana ei olisi ollut mitään asiaa hiihtokilpailuihin, mutta nyt veren hemoglobiinipitoisuuden voisi olettaa laskeneen terveempiin rajoihin, sillä tupakointi, samoin kuin ohut ilma voi korottaa hemoglobiiniarvoja. Ilmankos ne hiihtäjät viihtyvätkin korkean paikan leireillä. Miehillä hemoglobiiniarvot ovat n. 140-180 g/l. Omat arvoni huitelivat lähempänä kahtasataa, mikä ei enää ole kovin terveellistä.

Ehkä sitä voisi lähteä kävelylenkille?