Elefanttipuhetta

Helsingin Sanomat uutisoi kahdesta käsittämättömästä väkivaltatapauksesta. Toisessa kolme porilaista miestä on hakannut turkulaisen vastaantulijan sairaalakuntoon ja toisessa taas raskaana ollut porilaisnainen hakattiin. Raskaana olevan naisen pahoinpitely on jotain sellaista, jonka tekijällä ei järki todellakaan päätä pakota. Molemmissa tapauksissa tekijöillä oli jo entuudestaan mittava rikostausta.

Tuomio täytyisi antaa vähintään kymmenkertaisena, koska totuushan on, että tällaisista “minä nyt vain ajattelin tempaista turpaan kun en muutakaan keksinyt” -tapauksista saa aivan naurettavia ehdonalaisia tai muutaman päiväsakon tuomioita. Ensikertalaisella vielä jotenkin ymmärtää ehdonalaisen tuomion, mutta rikoksenuusijoille sellaista mahdollisuutta ei pitäisi enää antaa. Pikkukriminaalit kun useimmiten pitävät oikeuslaitosta pilkkanaan ja nälkävuosia pidemmmästä rikosrekisteristä huolimatta joutuvat “lusimaan” omituisen lyhyitä aikoja. Kaiken huipuksi sellin ovi pamahtaa liian usein vasta sitten, kun kotipaikkakuntaa on terrorisoitu vuoden päivät ja siinä sivussa hakattu pari ulkopaikkakuntalaistakin sairaalaan.

Vankila on huono parantaja, se tiedetään, mutta onko meillä parempaa vaihtoehtoa? Enkä nyt tarkoita siperialaista suolakaivosta tai kivilouhosta. Kova kuri ja täydellinen vapaudenriisto ei toimi. Hyvästä ja oikeansuuntaisesta käytöksestä annettavilla myönnytyksillä ja palkkioilla saadaan paljon parempia tuloksia, mutta mitäs sitten, kun vankilan muurit jäävät taakse ja on edessä paluu kadulle, jossa odottavat vanhat kaverit.