Elefanttipuhetta

Home sweet home. Kyllä kotona on mukava olla, varsinkin kun hanasta ei tule vettä. Noh, onneksi saavuimme jo eilen, emmekä vasta tänään. Olisikin ikävää saapua reissusta rähjääntyneenä kotiin ja huomata, ettei voikaan keittää kahvia tai käydä suihkussa.

Yes soitti upean keikan. 35 vuoden ajalta kuultiin enimmäkseen 70-luvun tuotantoa, mutta myös pari uudempaa teosta. Väliajan jälkeinen akustinen osuus oli hieman poikkeuksellista, mutta yleisö tuntui metelistä päätellen pitävän siitä. Jäähalli tosin on melko karu ja akustiikaltaan kolkko betoniareena, joten bändi olisi saattanut kuulostaa paremmalta pienemmässä paikassa. Suomesta vain tahtoo puuttua n. 3000 henkeä vetävä konserttisali. Edelleenkin se Gates Of Delirium jäi kuulematta, mutta ehkä sitä kompensoi se, että melkein törmäsin A.W. Yrjänään, joka “lauloi” kyseistä biisiä radiossa edellisellä viikolla.

Helsingin liikenne ei enää pelota. Ainoa ongelma on se, että pitäisi tietää minne oikein on menossa. Edestakaisin ajeleminen ja turhat kaistanvaihdot kun eivät ole niin kauhean kivoja. Aikaisemmin olen pysytellyt pelkästään valtaväylillä, mutta nyt löysin jo oikoreittejä. Kotiin tullessani huomasin kiroavani hitaasti etenevää liikennettä ja ajoin ylinopeutta. Pitäneepä käydä joskus Intiassa ajelemassa ja tuoda paikallinen ajotyyli tuliaisina ja katsoa kuinka monet sakot saa.