Elefanttipuhetta

Paikallinen kumimötkyläpyhättö täyttyi lätkäkansan sijaan mustiin pukeutuneista metallifaneista, kun sunnuntaina lauteille nousivat Trivium ja legendaarinen Iron Maiden.

Ensiksi mättömetallillaan pölyjä parin paikallisen joukkueen kuivumaan ripustetuista pelipaidoista pyyhki Trivium. En ollut bändiä aiemmin kuullut ja kommenttien perusteella en odottanut mitään erikoista esitystä, mutta ihan kelvollista metalliahan he soittivat ja hoitivat aina vaikean lämppärin tonttinsa erinomaisen hyvin.

Olimme tulleet paikalle katsomaan Iron Maidenia, joten lämppäri ei sen vuoksi jaksanut kauheasti innostaakaan. Näimmekin vain keikan loppuosan, mutta kentällä riitti menoa ja saatiin sinne se moshpitkin muodostettua.

Iron Maiden veti ehkä joidenkin mielestä tylsän keikan, mutta itse kyllä pidin. Uusi levy soitettiin kokonaan ja mielestäni A Matter Of Life And Death onkin paras levy sitten 80-luvun kulta-aikojen Seventh Son Of A Seventh Sonin. Biisit ovat pitkiä ja jopa progeilevia, joten en sinänsä yllättynyt, kun vasta keikan loppuosassa kuultu Fear Of The Dark räjäytti sen kuuluisan pankin ja sai porukan toden teolla liikkeelle.

Onnistuin tunkemaan itseni hyvin lähelle lavaa, joten tunnelma oli äärimmäisen tiivis ja mainio. Vieressä moppiaan pyörittänyt tukkajumalakaan ei sitä onnistunut pilaamaan. Uuden levyn lisäksi kuultiin siis Fear Of The Dark ja Iron Maiden. Encoreina soitettiin 2 Minutes To Midnight, The Evil That Men Do ja keikan päätökseksi Hallowed Be Thy Name.

Kaiken kaikkiaan hyvä esitys ja etenkin Nicko McBrain tuntui olevan hyvässä iskussa. Dickinson puolestaan huuteli välillä scream for me Helsinkiä, johon yleisö tietysti reagoi negatiivisesti. Näitä lipsahduksia hänelle on kuulemma ennenkin sattunut, mutta mitäs pienistä.

Roklinnussa lisää Maidenin keikasta.

Maanantai-iltana hallin täyttivät Unholy Alliance-kiertueen Thine Eyes Bleed, Lamb Of God, kotimainen ylpeys Children Of Bodom, naapurimaan sankarit In Flames ja legendaarinen Slayer.

Ensimmäinen bändi jäi kokonaan näkemättä ja Lamb Of Godin setistä kerkesimme nähdä sen 20 sekuntia. Tulimme itse asiassa katsomaan Children Of Bodomia ja In Flamesia ja Slayerin ajattelimme hoitaa siinä sivussa.

Children Of Bodom soitti melko menevän keikan vailla suurempia yllätyksiä. Oikeastaan samaa tasoa kuin Pakkahuoneella alkuvuodesta. In Flames otti kontaktia hyvin yleisöön, mutta soitti itselleni hieman oudompia biisejä, joten ehkä bändiä pitää käydä katsastamassa toisenkin kerran.

Legendaarinen Slayer päätti illan tasaisen tappavaan tykitykseen, jota voisi myös puuduttavaksi kuvailla. Marshallin kaapeista ristit ylösalaisin lavan reunassa, taustakankaalle heijastettiin ristejä, pentagrammeja, Jeesus ja arabiankielistä tekstiä Allaheineen.

Slayer haistattaa paskat kaikenmaailman fundamentalisteilla ja uskonnollisilla ääriliikkeillä laidasta laitaan. Cult-biisin sanoma on selvä:

Religion is hate
Religion is fear
Religion is war

Religion is rape
Religion’s obscene
Religion’s a whore

Ehkä tämä ei kuitenkaan metalliuskontoa koske, eihän?