Elefanttipuhetta

Näinä aikoina tulee 10 vuotta täyteen elämää kännykän kanssa. Nopeasti se aika menee, sillä vasta hiljattain kännykkää pidettiin juppien leikkikaluna ja kasinotalouden ilmentymänä. Ai niin, mutta sehän oli 80-luvulla ja siitä on aikaa jo 20 vuotta.

Sain ensimmäisen “matka”puhelimeni alkusyksystä 1996, kun muutin ensimmäistä kertaa kotoa pois. Kyseessä oli NMT 900 -verkossa toimiva tiiliskivi, joka oli iso ja painava, eikä akkukaan kestänyt kuin tunnin kaksi. En kuollaksenikaan muista mallia saati valmistajaa, mutta mikään Mobira Cityman se ei ollut. Moista vehjettä ei raaskinut kuljettaa mukana, vaan se nökötti solukämpässä toimittamassa lankapuhelimen virkaa.

Nokia 1630/1631

Samana vuonna sain kotoa hieman paremman luurin, tällä kertaa GSM-puhelimen. Kyseessä oli Nokia 1630, kamala halko sekin. Laite vaati ohjelmistopäivityksen, jotta sillä pystyi lähettämään tekstiviestejä ja siinä oli nikkeli-kadmiumakku, joka piti purkaa aina tyhjäksi. Kaksirivinen ja kaksivärinen näyttö olivat siihen aikaan ihan käytettäviä, mutta tänä päivänä varmasti yhtä tuskaa. Sisarmalli 1610/1611 oli todella yleinen ja halvempi kuin myös erittäin suosittu 2110, joita siihen aikaan olikin lähes kaikilla kännykän omistajilla.

Nokia 5110

Pari vuotta myöhemmin syksyllä 1998 aika alkoi jättää vanhasta halosta ja mallien kehityttyä ja hintojen inhimillistyttyä päätin vaihtaa hieman parempaan. Valinta oli 5110, jossa oli uutuutena vaihdettavat värikuoret ja Navi-näppäin. Soittoäänten määrä oli moninkertaistunut ja tästä mallista kaikkein positiivisimpana ominaisuutena jäi mieleen hyvä akun kesto. Siinä missä 1630 hyytyi parin päivän välein, tarvitsi tätä mallia ladata korkeintaan kerran viikossa. Matopeliäkin tuli pelattua aina paremman tekemisen puutteessa. Tätä mallia saattaa edelleenkin nähdä käytössä.

Nokia 6110

5110:ssä oli yksi erittäin paha puute: siihen ei voinut ladata soittoääniä. Sen vuoksi päätin jo keväällä 1999 vaihtaa hieman parempaan ja ostin 6110:n, joka on yksi parhaimmista koskaan valmistetuista Nokia-malleista. Kameleonttikuoret tekivät puhelimesta tyylikkään ja arvokkaan näköisen. Käytin puhelinta aina joulukuuhun 2000 saakka, jolloin lahjoitin sen appiukolleni. Hän käyttää samaa puhelinta edelleen, joten varsin kestävästä mallista on siis kyse!

Ericsson A2628s

Luuri, jonka hankintaa kaduin pitkään. Tyylikäs päältä ja mukavasti käteen sopiva, mutta silkkaa paskaa sisältä. Kestävyys oli kunnossa, sillä paiskasin puhelimen suutuspäissäni seinään, eikä siihen tullut edes naarmua. Kaikki asetukset olivat aina hukassa ja mitä omituisimmissa paikoissa ja tekstiviestin kirjoitusnopeus on surkeimpia, mitä olen koskaan nähnyt. Muutaman merkin painalluksen jälkeen puhelin alkoi piippaamaan ja herjaamaan, että äläs nyt kirjoita niin nopeasti. Ehkä dementoituneen mummon kirjoitusvauhti olisi ollut tälle mallille sopiva. Kaiken kukkuraksi puhelimeen sai lisäosana erillisen tekstiviestinäppäimistön, jolla kirjoittaminen oli aivan yhtä hidasta.

Nokia 6210

Kesällä 2001 rahatilanne helpotti sen verran, että pääsin palaamaan Nokia-kantaan ja käyttäjäystävällisemmän puhelimen omistajaksi, tai niin ainakin luulin. Siinä missä 6110 oli mestariteos, osoittautui 6210 surkeaksi. Toiminnot olivat ihan ok, mutta softa oli järkyttävän hidas ja puhelimen epäonnistunut muotoilu aiheutti sen, että näppäinlukko aukeni useita kertoja päivässä itsekseen taskussa, kun lukon avaavat näppäimet olivat hieman muita näppäimiä ylempänä.

Nokia 3310

Kesällä 2002 vaihdoin vaimon, tai silloin vielä avopuolison kanssa päikseen puhelimia. Sain 3310:n, joka oli erittäin suosittu halpissarjalainen. Nopea ja näppärä softa, pienikokoinen ja helppokäyttöinen peruspuhelin, joita näitäkin näkee edelleen monilla. Suurimpana miinuksena heikko akun kesto. Myös tässä mallissa oli vaihdettavat värikuoret, jotka tuppasivat hieman narisemaan Nokian puhelimille tyypilliseen tapaan. Kaksivärinen näyttö alkoi hiljalleen kuitenkin olla liian antiikkinen, joten vaihto tuli ajankohtaiseksi.

Nokia 3510i

Tekniikka kehittyi ja pitihän sitä saada parempi malli. Tammikuussa 2003 marssittiin kauppaan. 3510i oli ensimmäinen värinäytöllinen puhelimeni, vaikka ei tämän mallin väreissä juuri kehumista ollut. Näytön kirkkaus sen sijaan oli kaksivärinäyttöjen jälkeen jotain aivan uskomatonta. Tätä mallia pystyi käyttämään erinomaisen hyvin taskulamppuna. Akun kesto oli hyvä, mutta jostain syystä en kuitenkaan ollut tähän malliin erityisen tyytyväinen. Taisi olla ensimmäisiä malleja, joissa oletustekstiviestiäänenä ei ollut se ärsyttävä dii-dii dii-dii.

Siemens M55

Jälleen vikatikki. Aivan kamala puhelin, jonka ostin hetken mielijohteesta kaverin kehuttua omaansa (humalaspäissään taisi olla) helmikuussa 2004. Sekava käyttöliittymä, omituisia vikoja, huono akku ja muuta kivaa. Muutaman kuukauden jälkeen riitti ja olin valmis maksamaan mitä tahansa kunnon puhelimesta.

Samsung SGH-E700

Simpukat tulivat muotiin ja sellainen piti siis hankkia. Siemensin aika oli kypsä jo toukokuussa 2004, jolloin ostin kalliin, mutta niin hienon ja näppärän Samsungin simpukan. Aika paljasti tästäkin mallista huonoja puolia, sillä joitakin varoitus- ja vahvistusääniä ei voinut lainkaan kytkeä pois päältä asettamatta koko puhelinta äänettömälle ja torkkukytkinkin puuttui herätyskellosta. Kyseessä oli kuitenkin erinomaisen kestävä kamerapuhelin.

Sony Ericsson K750i

Heinäkuussa 2005 päätin hylätä Samsungin ja hankkia paremmalla kameralla varustetun puhelimen, jossa on suurempi muisti, ja joka toimisi paremmin yhteistyössä Mac OS X:n kanssa. Samsungilla kun ei pystynyt synkronoimaan osoitekirjaa ja kalenteria kuin Windowsissa. Mukaan tarttui K750i, joka on käytössä edelleen tänäkin päivänä. Vaihto ei ole vielä ajankohtainen, sillä olen malliin varsin tyytyväinen.

Tänä päivänä puhelinten multimediaominaisuudet merkitsevät yhä enemmän ja enemmän kuin 10 vuotta sitten, jolloin puhelinta käytettiin etupäässä puhelimena. Monille kännykkä on toki edelleen vain puhelin tai tekstiviestien välityksessä tarvittava laite, mutta itse kuulun siihen kansanosaan, joka käyttää puhelinta kalenterina, osoitekirjana, muistiona ja pienenä mukana kannettavana tietokoneena. Surffaan puhelimella netissä tien päällä ollessani tarvittaessa, käytän sitä iBookin kanssa gprs-modeemina ja otan yhteyden irkkiin, jos tylsistyttää, eikä oikeaa tietokonetta ole saatavilla. Voin kuunnella puhelimella musiikkia, radiota, ottaa valokuvia ja videokuvaa. Kaikkia näitä ominaisuuksia olen oppinut käyttämään ja kaipaamaan oikeastaan vasta sen jälkeen kun ostin Samsungin simpukan keväällä 2004.

Tulevaisuudessa arvostan yhä enemmän pitkää akun kestoa, suurta ja laadukasta näyttöä, kestävyyttä, toimivuutta, suurta muistia sekä monipuolisia ominaisuuksia. Paremmat ominaisuudet, parempi käytettävyys ja parempi yhteensopivuus eri laitteiden kanssa. Näillä eväillä itselleni sopiva malli löytyy varmasti ja olen valmis maksamaankin siitä.