Elefanttipuhetta

Kulttuuriministeri Tanja Karpela kannattaa netin käyttörajoituksia lapsille, uutisoivat mm. Iltalehti, Ilta-Sanomat ja Keskisuomalainen.

Uutisissa kerrotaan, kuinka tärkeää on suojella lapsia ja nuoria Internetin haitalliselta aineistolta ja yhteiskunnan jäseniä rikolliselta aineistolta.

Uutisissa ei kertaakaan esiinny sitä oikeaa sanaa, jolla tällaisia suodatusjärjestelmiä ja käyttörajoituksia kutsutaan.

Se oikea sana on sensuuri.

Tanja Karpela siis haluaa, että Internetin sisältöä aletaan Suomessa sensuroimaan ainakin kouluissa ja kirjastoissa. Tätä on helppo puolustella haitallisella sisällöllä, kuten tissikuvilla ja pomminrakennusohjeilla, mutta ihmisten olisi syytä ymmärtää, että sensuurijärjestelmät mahdollistavat minkä tahansa haitalliseksi katsotun sisällön sensuroimisen.

Kiinassa sensuurista on jo pitkät perinteet ja jokainen voikin itse katsastaa miten hakukone Googlen kuvahaun tulokset Taivaallisen rauhan aukion kiinankielisellä nimellä eroavat kiinalaisessa ja kansainvälisessä palvelussa.

Tiananmen kiinalaisen Googlen näkemänä vs. Tiananmen kansainvälisen Googlen näkemänä

Jälkimmäisiä kuvia kiinalaiset eivät näe.

Sensuurin toteutuessa Suomessa on helppo suodattaa koulujen ja kirjastojen koneilta sopimattomaksi katsottu sisältö, vaikkapa blogit, joissa kritisoidaan hallituksen tai eduskunnan toimintaa, Suomen politiikkaa, islaminuskoisia, naapurimaitamme tai mitä tahansa ikinä halutaankin sensuroida.

Kun sensuurivaatimukset menevät läpi yhdessä paikassa, sensuuria on helppo laajentaa koskemaan myös Internet-operaattoreita ja yksityishenkilöiden nettiliittymiä, sanomalehtiä, aikakauslehtiä, televisiota ja radiota.

Sensuuri on pahimmillaan totuuden peittelemistä ja vapaan ja avoimen keskustelun estämistä.

Kaiken lisäksi suodatusjärjestelmät eivät edes toimi halutulla tavalla, vaan suodattavat helposti asiallisiakin sivustoja. Esimerkiksi Osuuspankin verkkopankin osoitteessa www.osuuspankki.fi esiintyy keskellä kirjainyhdistelmä spank, joka tarkoittaa piiskaamista. Suodatinjärjestelmä saattaa tulkita sivuston epämääräiseksi pornosivuksi ja estää sille pääsyn.

Paras tapa ehkäistä mm. lasten ja nuorten pääsyä haitallisille sivuille on sijoittaa tietokoneet kouluissa ja kodeissa valvotuille paikoille. Kun lapsi käyttää tietokonetta vanhempiensa valvovan silmän alla vain rajoitettuina aikoina, hän ei todennäköisesti mene haitallisille sivuille. Peräänkuuluttaisin tässäkin vanhempien vastuuta jälkikasvustaan. Yhteiskunnan tehtävä ei ole holhota. Sensuuri on paha asia.