Elefanttipuhetta

Tänään oli kaksi käytettävyystestiä, huomenna olio-ohjelmoinnin perusteiden uusintatentti (Java, korotan arvosanaa), perjantaina pitäisi tehdä kahdesta käytettävyystestistä videolokit, maanantai-iltaan mennessä tietojärjestelmien ja ohjelmistotuotannon sekä ohjelmoinnin tekniikan (C++) harjoitustehtävät, sekä olio-ohjelmoinnoin laajempi harjoitustyö, josta on vasta perustoiminnot hahmoteltuna ja alkutarkistukset ja lopetuskomennot valmiina. Jokusen viikon päästä on tietokoneavusteisen opetuksen tentti ja jossakin välissä pitäisi Flash-pohjainen opetusohjelmakin tehdä. Tämän ohella myös Saavutettava.fi:n fonttiartikkelisarjan toinen osa odottaa loppusilaustaan. Liikaa vapaa-aikaa ei siis liene luvassa.

Ohjelmointi on siitä mielenkiintoinen taito, että sen voi oppia suhteellisen helpostikin, jos vain on vähänkin matemaattista ja loogista päättelykykyä tai ongelmanratkaisutaitoa, mutta taidot unohtuvat nopeasti, jos niitä ei aktiivisesti käytä. Syntaksin ja eri kielten ominaisuuksien oppiminen ja kertaaminen vaatii aikansa ja varsinkin, jos ei ole luennolla kuunnellut tai malttanut tehdä harjoitustehtäviä ajallaan, on kovan paikan edessä.

Mitäköhän kaikkea sitä osaisi, jos olisi saanut sen tietokoneen silloin vuonna Vic 20 ja Commodore 64? Siinä missä lapsuudenystävät ovat olleet dippainsseinä Nokialla jo pitkään, minä kulutan edelleen yliopiston penkkiä. En saanut tietokonetta, ennen kuin sellaisen itse pankkilainalla kuusi vuotta sitten ostin. Nyt niitä on talossa jo kolme. Toisaalta, onpahan työkokemusta teollisuudesta, kasvatus- ja opetusalalta sekä yliopistomaailmastakin yhden ammattitutkinnon ja korkeakoulututkinnon lisäksi ja nuorena tuli vietettyä aikaa muuallakin kuin monitorin edessä.

Kaikesta tästä saanen varmaankin kiittää sitä kaupustelijaa, joka vuonna 1981 kävi isäni yrityksessä kaupittelemassa sadantuhannen markan tietokonetta ja isä totesi, että palataan asiaan vuonna 2001. Saanen myös kiittää sitä, että papan vanhaksi jäänyt Triumph Adler oli sen verran alkeellinen vehje, että onnistuin formatoimaan käyttöjärjestelmälevykkeen, enkä saanut koneesta irti kuin omituisia numerosarjoja.

Kerrottakoon vielä, että isäni hankki tietokoneen yritykseen vuonna 2001. Kauppias ei ollut sama.