Kevättä rinnassa
Fillari joutaa sairaseläkkeelle, sillä tarkempi tutkailu osoitti, että polkimet ovat lähestulkoon irtipoikki ja irtoavat akselista minä hetkenä hyvänsä. En halua, että se tapahtuu alamäessä kovassa vauhdissa, joten pyörä seisokoon varastossa, kunnes sille löytyy parempi sijoituspaikka. Remontti ei tule kyseeseen, sillä samalla pitäisi uusia ketjusuoja, parit laakerit ja vanteet. Soittokelloakaan ei ole, valoista puhumattakaan. Tunturi Daami on siis päässyt pahasti rupsahtamaan vuosien varrella ja nyt on hyvä hetki dumpata se elämästäni sivuun.
Keväästä nautitaan siis jalkautumalla muiden tielläliikkujien sekaan. Mazdan bensamittari on melkein pohjassa ja vararengas vyötäröllä sen verran paisunut, että pieni liikunta ei ole lainkaan pahitteeksi. Välittömästi lumien sulettua yleinen energiataso tuntuu kasvaneen reippaanlaisesti, joten ehkäpä opinnotkin sujuvat paremmin. Kun on raahustanut läpi pimeän talven pipo silmille vedettynä, ei voi muuta kuin huokaista syvään ja nauttia auringosta ja lumettomuudesta. Siinä sivussa voikin suunnitella tämän blogin yksivuotisjuhlaa. Ehkäpä julkaisen uuden leiskan silloin.