Elefanttipuhetta

Vera puhuu painavaa asiaa kansalaisuuteen vaadittavasta kielitaidosta.

Lukutaidottomat äänestäjät - Vasemmistoliiton viimeinen toivo

Vasemmistoliiton naisväki haluaa alentaa kansalaisuuteen vaadittavaa kielitaitorajaa 3-tasolta 2-tasolle. Perusteluna he käyttävät kansalaisuuslain kielitaitoedellytysten muodostamaa estettä kansalaisuuden saannille jopa silloin, kun hakija on asunut Suomessa useampia vuosia.

Minun mielestäni on oikeus ja kohtuus, että kansalaisuuden saavalla henkilöllä on peruskielitaito, jolla hän pystyy asioimaan viranomaisten kanssa ja on kykenevä osallistumaan yhteiseen päätöksentekoon. Jos tämä vaatimus ei täyty, ei henkilö tällöin täytä kansalaisuusehtoja. Eikä Suomen kansalaisuus ole mikään oikeus kaikille maailman ihmisille, vaan se täytyy itse ansaita.

Tässä vaiheessa voinen huomauttaa, että Vera itse on maahanmuuttaja ja hänen kielitaidossaan ei juuri moittimista ole.

Vera jatkaa:

Minusta se, että tämän lakialoitteen laatijoiden mukaan monet (kuinka monet?) maahanmuuttajat eivät pääse läpi 3-tason kokeesta on sinänsä huolestuttavampi uutinen kuin se, että he haluavat alentaa ne vaatimukset. Jos ihminen 6 vuoden jälkeenkään ei selviä tavallisimmissa käytännön puhetilanteissa eikä ymmärrä keskeistä ajatusta puheesta jonka aihepiiri on suhteellisen tuttu niin joko ihmistä ei todellakaan kiinnosta, tai suomen/ruotsin kielen opetus maahanmuuttajille on erittäin syvässä kriisissä, tai sekä että. Molemmat ovat aika suuri ongelma.

Eilen kebabilla käydessäni kuuntelin sivukorvalla, kuinka yksi asiakas jututti paikan ilmeisesti turkkilaistaustaista työntekijää. Hän sanoi asuneensa suomessa 2 vuotta ja kommunikointi suomeksi sujui ongelmitta.

Suomessa asuu kuitenkin lukuisia ihmisiä, jotka eivät yli kymmenen maassaolovuodenkaan jälkeen osaa suomea tai ruotsia niin paljon, että kykenisivät muutamaa sanaa erikoisempaan kommunikointiin.

Eikö kielikursseja todellakaan järjestetä tarpeeksi ja eikö sitä todellista osaamista vaadita?

Lisäksi kun maahanmuuttajien annetaan ghettoutua, eli hakeutua samoille asuinalueille, missä asuu heidän maanmiehiään ja -naisiaan, niin heidän sosiaalinen ympäristönsä muodostuu vain ja ainoastaan samaa kieltä puhuvista. Kun valtakieltä ei opita, ei myöskään työllistytä.

Tämä on yksi monista maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista ja useiden muiden ongelmien taustalla. Kielitaito on avain sosiaalisiin suhteisiin valtaväestön kanssa, helpottaa pääsyä työelämään ja muutenkin auttaa asettautumaan yhteiskuntaan paremmin.

Jos maahanmuuttaja ei opi tai halua oppia suomea (tai ruotsia), hän on yhteiskunnassamme liian usein täysin hyödytön taakka ja painolasti. Tätä ei valtamedia (Hesari ja YLE etunenässä) kerro, koska heille maahanmuutto on vain mahdollisuus, voimavara, rikkaus ja muut juhlapuheiden kliseet. He eivät kerro ongelmista, lukijan täytyy itse lukea se rivien välistä. Tätä voidaan myös kutsua termillä uussuomettuminen.

Median antaman kuvan perusteella ihmisille muodostuu täysin virheellinen käsitys maahanmuutosta. Maahanmuutto ei ole sama asia kuin Mahdollisuuksien tori, yliopiston vaihtarit tai algerialainen punaviini ja chileläiset työväenlaulut leirikeskuksen iltanuotiolla. Maahanmuutto voi olla myös
Malmön Rosengård tai
Pariisin Clichy-sous-Bois.

Mutta takaisin kielitaitoon. Ranskassa monet maahanmuuttajat puhuvat jo ranskaa, mutta se ei estä kaikkia ongelmia. Kielitaidottomuus ei missään nimessä ole millään tavoin maahanmuuttajien eikä kantasuomalaisten kannalta hyvä asia. Sen vuoksi kansalaisuuden kielitaitovaatimuksia ei pidä laskea. Kielikursseja on järjestettävä tarpeeksi ja niille osallistumisen on oltava pakollista.

Jokainen voi myös omalta osaltaan vaikuttaa tähän kielitaitoasiaan. Älkää puhuko maahanmuuttajille englantia. Puhukaa heille suomea ja vaatikaa, että he puhuvat suomea. Eivät he muuten sitä koskaan opi ja laskun maksaa suomalainen veronmaksaja.