Elefanttipuhetta

Vielä muutaman päivän jos jaksaa, niin saa taas olla vuoden miettimättä miten voisi välttää joulunviettoa. Loppuvuosi kuluu aika tiiviisti töissä, joten bloggaaminen jää melko vähiin. Nyrkkisääntö “bloggaa silloin kun on jotain blogattavaa” on syytä muistaa, ettei taso pääse laskemaan, mutta samalla se hidastaa myös päivitystahtia. Eipä sitä varmaankaan tarvinne ihan joka päivä mitään mölistäkään.

Nelonen on hehkuttanut jo pitkään tapausta, jota ei voi ohittaa. Tämä tapaus on tietysti tv-sarja
Angels In America. Ensimmäinen jakso tuli ohitettua Nelosen paatoksesta huolimatta, mutta päätin sitten sivistää itseäni katsomalla toisen jakson. No, yritin ainakin katsoa, mutta mielenkiintoni lopahti ihan täysin varttitunnin jälkeen. Lienenköhän vain korkeakulttuuria ymmärtämätön moukka, mutta yhtä tylsää dialogin vääntöä en ole koskaan katsonut. Varttitunti kertoi minulle, että tämä on juuri sitä mitä kriitikot ylistävät, mutta tavallinen ihminen ei voi ymmärtää. Eipä tarvi katsoa toiste.

Ihan sivistymätön en kuitenkaan ole, sillä olen taas alkanut lukea. Nokkelimmat pokkelimmat saattoivat huomata tuohon sivupalkkiin ilmestyneen linkin
kirjalistaan. Ei mitään korkeakulttuuria ehkä sisällöltään, mutta parempaa sekin kuin passiivinen television tuijottaminen tai netissä surffaaminen. Korkeakulttuuria olen kuitenkin päässyt rakentamaan ihan antiikin Kreikassa, sillä pelilaatikosta löytyi vuosia sitten ostettu
Zeus: Master Of Olympus.

Gradussa sivuja edelleen 20. Taisi jäädä tämän vuoden saldoksi.