Kokkarisen vaientamisesta
Tiedostavat piirit tukkivat Ilkka Kokkarisen suun ja tarjoilevat tilalle uudelleenkoulutusta (pelottava sana, Orwell anyone?). Tämä on herättänyt runsaasti keskustelua ympäri Blogoslovakiaa. Aiheesta turisevat ainakin Näkymä rannalta, Kasa, Pinseri, Faust3, Junakohtaus ja Nozick. Odottelemme vielä Panun kommentteja aiheesta.
Feministi saa tietysti solvata vaikka viran puolesta miehiä aivan miten lystää, mutta miehellehän pienikin kritiikki naisia tai feministejä kohtaan on tuomittavaa.
En yhdy ihan jokaiseen Kokkarisen näkemykseen, mutta tapa jolla hänet vaiennettiin, on pelottava ja kuvastaa hyvin nykyaikaisen länsimaisen yhteiskunnan tilaa. Toisaalta sanonta, se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, pätee usein yritysmaailmassakin.
Lisäys: Annetaanpa Ilkalle itselleen suunvuoro. Hänen mukaansa painostusta ei ole tapahtunut ja lopettamispäätös oli hänen itsensä. Oli miten oli, väärät mielipiteet eivät tiedostavissa piireissä ole hyväksyttyjä.
Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan blogiin nimeltä Keisarinna. Kyseessä on hiljattain naistutkimusta kritisoivan kirjan Keisarinnan uudet (v)aatteet yhdessä Osmo Tammisalon kanssa kirjoittaneen Jussi K. Niemelän aiheeseen liittyvä blogi.
Hämmentämällä saa aikaan vaan sörsseliä.
Naistutkimus kunniaan, mutta se voi tuhota oman kasvupohjansa leimaamalla mustavalkoisilla vastakkainasetteluilla tai kategorioimalla henkilöitä heidän muka sanomisistensa tulkinnoilla.
Jonkun henkilön tai vaikkapa pseudonyymin (konrastoi äärimmäisele rajalle: kansanedustaja avustajansa [= ainoan osaajansa, siis tekoälynsä] kanssa) laatimien ilmaisemat mielipiteet eivät saa olla avoimessa demokratiassa diskriminoinnin syy.
bambupanda — 22.09.2006 @ 17:20
Alustan huollon vuoksi en ole valitettavasti voinut vielä kommentoida asiaa, mutta voinhan tässä sanoa pari sanaa. Bloggaajat ovat puhuneet kovasti sananvastuusta sananvapauden täydentäjänä. Mutta yleisesti ottaen meillä Suomessa on ainakin lait kunnianloukkauksesta, kansankiihotuksesta ym., joilla sananvastuu on varmistettu. Ilkan tapauksessa kyse on nimettömän feministilauman vaatimasta oppilaitoksen sisäisestä hallinnollisesta kurinpitotoimesta, ei oikeudenkäytöstä. Oikeudessa Ilkalla olisi mahdollisuus esittää oma näkemyksensä asiasta, ja asian ratkaisisi tuomari, jolla olisi velvollisuus pyrkiä puolueettomuuteen. Mutta tässä on kyse siitä, että feministinen painostusryhmä (vrt. kulttuurivallankumouksen aikainen kiinalainen punakaarti) pakottaa kiristämällä oppilaitoksen kurinpitotoimiin, joista ei voi valittaa mihinkään instanssiin.
Panu — 23.09.2006 @ 14:44