Elefanttipuhetta

Kun koneenkasausraportti kerran jäi kesken häiden ja Tallinnan matkan vuoksi, niin jatketaanpas nyt loppuun. Ensimmäisessä osassa paikkansa emolevyllä löysivät siis prosessori, tuuletin ja muistit.

Projektin toisessa vaiheessa pakkauksesta purettiin kotelo. Muovit pois ja tutkailemaan. Valitsemani kotelo on siis Antec Super Lanboy. Eri kotelovaihtoehtoja tutkailtuani päädyin Lanboyhin lähinnä sen sopivan ulkonäön ja sisuskalujen sijoittelun vuoksi. En halunnut pöydälleni mitään persoonatonta likaisen lumen väristä laatikkoa, vaan halusin harjattua alumiinia, pientä värikkyyttä ja muotoilua (lue Skenegroupin artikkeli). Kotelon valintavaiheessa arvelutti vielä sopiiko äänikorttini liitäntäpaneeli (Soundblaster Audigy Platinum) ulkoisia levyasemapaikkoja peittävän luukun alle, mutta huoli oli täysin turha.

Kotelossa on neljä 3,5 tuuman sisäistä kelkoilla varustettua massamuistipaikkaa, kaksi 3,5 tuuman ulkoista paikkaa, sekä kolme 5,25 tuuman ulkoista paikkaa. Laajennustilaa siis riittää mainiosti. Koska en ole levykkeitä käyttänyt aktiivisesti enää aikoihin, pudotin korppuaseman vihdoin ja viimein pois. Museoonhan tuo jo joutaakin. Tarvittavat boottaukset on mahdollista tehdä myös cd-levyiltä ja biosin päivityskin onnistuu nykyään ilman boottikorppua.

Etuosassa kiintolevypaikkojen vieressä on tuuletin, samoin takana virtalähteen alapuolella. Ilmankierron pitäisi siis olla huomattavasti parempi kuin vanhassa kotelossa. Takaosan tuulettimen kiinnitys tapahtuu hieman omituisesti heikon oloisilla kumitapeilla, joista yksi otti ja katkesi. Tuuletin pysyy kyllä kiinni mainiosti kolmellakin tapilla. Tuuletin ottaa virtansa hieman omituisesti suoraan virtalähteeltä tulevasta, lähinnä levyasemien käyttämästä johdosta emolevyllä sijaitsevan liittimen sijaan.

Ensimmäisenä koteloon kiinnitettiin virtalähde, Nexus NX-4090. 400 watin luulisi riittävän nykyisille virtarohmuille prosessoreille ja kaikille lisälaitteille. Liittimiä olisi voinut toki olla enemmänkin ja johdot olisi ollut viisaampi kääriä yhteen, mutta eiköhän laite omiin tarpeisiini riitä (lue Skenegroupin artikkeli). Virtalähteen jälkeen päästiinkin sitten sovittelemaan emolevyä.

Emolevyn sovittaminen mini- tai midi-kokoiseen koteloon on aina pientä säätämistä, mutta hyvin se sinne lopulta suostui asettumaan. Ruuvit kiinni ja sen jälkeen selvittämään minne mikäkin piuha asettuu. Virtalähteen johdot oli nopeasti kiinnitetty, samoin etuosan kotelotuulettimen. Ylimääräisten USB-liitäntöjen kanssa joutuikin sitten jo arpomaan. Ohjekirjasta ei kauheasti ollut apua, mutta onneksi emolevyn mukana tulleen USB-takapaneelin liittimestä näki kätevästi mihin kohtaan mikäkin väri tulee. Ledien kiinnittäminen vaati taas kerran uskomatonta sorminäppäryyttä, mutta liittimet löysivät kukin oman paikkansa. Kaikki ledikytkennät menivät tosin väärinpäin, mutta äkkiäkös nuo oli korjattu oikein.

Kotelon etuosassa on siis kaksi USB2-porttia, kolme lediä, virta- ja reset-kytkimet, sekä kuuloke- ja mikrofoniliitännät. Viimeksimainituille ei kuitenkaan löydy käyttöä, mutta päätin kytkeä johdot kuitenkin emolevylle valmiiksi. Emolevyn integroitu äänipiiri kun tuskin vetää vertoja Audigylle.

Kun kaikki liittimet oli kytketty, olikin lisäkorttien ja levyasemien vuoro. Näytönohjaimena on siis jo aiemmin hankittu Ati Radeon 9600 SE ja DVD-asemana LG GS-4081B. Kiintolevynä on jo pari vuotta vanha 120-gigainen Maxtor DiamondMax. Näiden kiinnitys sujui vanhalla rutiinilla, joten seuraavaksi olikin sitten näytön vuoro.

Tilaa vievä putkinäyttö sai siis väistyä työpöydältä ja tilalle tuli 17-tuumainen LCD-näyttö BenQ FP783. Näytössä on USB2-hubi, joten USB-portteja on tällä hetkellä käytössä ruhtinaallliset 10. Näytön käyttöönotto oli laihoista ohjeista huolimatta melko yksinkertainen prosessi, mutta DVI-kaapelin kiinnitys vaatikin sitten sorminäppäryyttä. Kaapeli jää helposti liian löysäksi, jolloin signaaliin tulee virheitä ja värit heittävät häränpyllyä.

No, ei muuta kuin kone käyntiin. Biosin asetukset kuntoon ja boottaus kovalevyltä. Tulos oli arvattu. Ei lähde käyntiin vaan boottaa itsestään uudelleen. Vikasietotilaan, ei lähde sittenkään lataamaan Windowsia. Yrittää ladata järjestelmätiedostoa d346bus.sys, joka ilmeisesti on kaiken pahan alku ja juuri. Googletus kertoo, että kyseessä on virtuaaliasema Daemon Tools. Windows-romppu sisään, konsoli auki ja daemonille kyytiä. Boottaus, kone käyntiin ja helpottunut huokaus. Windows käynnistyy ja kaikki tuntuisi toimivan kuten pitääkin.

Ilo oli varsin lyhytaikainen, sillä kaatumisia alkoi esiintyä. Ohjelmat kaatuilivat heti käynnistäessä ja dll-tiedostot olivat hukassa. Windowsin uudelleenasennus ei korjannut ongelmia, jolloin havaitsin, että molemmat muistikammat olivat viallisia. Memtest löysi ensimmäisestä kammasta noin 7000 virhettä ja toisesta “vaivaiset” 250 000. Ei muuta kuin kammat postiin ja odottelemaan uusia. Tuliterä kone seisoo siis tällä hetkellä tyhjän panttina, koska ilman muistia se ei oikein toimi. Uusia muisteja odotellessa iBook lienee ahkerassa käytössä.

Saman koneoperaation yhteydessä myös työpöytä vaihtui. Kulmapöytä vaihtui suurempaan laatikostolla ja kaapilla varustettuun malliin. Tulostimeksi valitsin särkyneen Canon LBP-810:n tilalle toisen halpislaserin HP LaserJet 1010:n.

Työpöytä ennen

ja nyt.