Kunnallisvaalit 2004
Lokakuussa järjestettävät kunnallisvaalit alkavat esiintyä mediassa yhä tiheämpään. Ensimmäinen vaalikonekin on jo avattu. Vastasin maanantai-iltana MTV3:n vaalikoneen kysymyksiin ja sain viisi parhaiten ja huonoiten sopivaa ehdokasta. Puoluekirjo oli entisenlainen. Kärkisijoille tultiin oikealta ja keskeltä, mitä nyt yksi vasemmistoliittolainenkin oli eksynyt joukkoon. Perää pitivät perinteisesti kauimpana vasemmalla olijat, mutta olipa sinnekin livahtanut yksi oikeistolainen. Yritä tässä sitten valita kenelle äänesi annat.
YLE:n vaalikone avataan keskiviikkona 29. syyskuuta, jonka jälkeen saattaa olla hieman viisaampi. Helsingin Sanomien kunnallisvaalikone palvelee tällä kertaa vain Helsingin seudun kuntien äänestäjiä.
Näissäkin vaaleissa on taas mukana joukko uusia nuoria äänestäjiä. Kunnallispolitiikka koetaan usein tylsähkönä ja mielenkiinnottomana, eivätkä monet nuoret vaivaudu äänestämään lainkaan. Nuorten vaaliosallistumista on myös tutkittu (HS 28.9.2004, s. A 12). Pääsyynä äänestämiseen mainitaan epävarmuus. Sama syy vaikuttaa varmasti myös vanhemmalla iällä äänestämättä jättämiseen. Presidentinvaalissa ehdokkaan valinta on helpompaa, koska kyseessä on enemmänkin henkilövaali, mutta eduskunta- ja kunnallisvaaleissa pitäisi henkilön lisäksi löytää myös puolue. Vaikka suuntaus olisikin vasemmalla tai oikealla tai sitten hieman vihertävänä, ei puolueen valinta välttämättä ole aivan yksinkertaista.
Itse tiedän varmasti mitä puolueita en koskaan aio äänestää, mutta usein tuntuu, että jäljelle jäävät vaihtoehdot eivät miellytä sen enempää. Aiemmin mainitsemani kokoomusnuorten vasemmistovinoilu Punikkilan kunnasta on itse asiassa samalla vinoilua heille itselleen. Tätä mieltä ainakin on ajat sitten “Junttilan tuvan” jättänyt Maailman Mahtavimmassa Demokratiassa asusteleva Peter Elk. Samalla saa sontakuorman niskaansa myös “agraarifasistien” keskusta.
Maaseudulla perinteisesti jyllännyt keskustapuolue on usein maaseudulla se ainoa vaihtoehto. Kunnallisvaaleissa keskustapuolue onkin niskan päällä pahimpiin kilpailijoihinsa verrattuna. Puolueen maatalousministerin Juha Korkeaojan lausunnot kuitenkin saivat ainakin Kiuruveden viljelijät raivoihinsa ja moni onkin lähtenyt puolueesta ovet paukkuen. Ehkä kannattaisi siellä norsunluutornissakin muistella mistä päin ne äänet tulevat.
Maaseudulla kunnallispolitiikassa oli keskustapuolueen ohella toinenkin ominaispiirre (Olen siis maaseudulla kasvanut. Kirj. huom.). Tai siltä se ainakin tuntui. Valtuustot kun muodostuivat pääosin samoista henkilöistä, jotka siellä olivat jo viimeiset 20-30 vuotta istuneet. Kanttori, kansa.. eikun peruskoulun johtava opettaja, 3 kuntakeskuksessa asuvaa maanviljelijää, yhden entisen valtuutetun tytär ja vasemmiston edustajana koneinsinööri Teräs. Ensinmainitut toki keskustalaisia kaikki. Vaikka Alkio-opistossa olenkin opiskellut, en silti tunnustaudu “kepulaiseksi”. Ennemmin kuitenkin heille annan ääneni kuin sosialisteille.
Puoluetta tärkeämpää lienee kuitenkin saada myös nuoret kiinnostumaan politiikasta ja mukaan valtuustoihin. Nuoria ehdokkaita onkin aika ajoin ihan mukavasti, mutta pääsevätkö he valtuustoissa ääneen lainkaan? Tuomas Aivelon mukaan (HS 28.9.2004, s. A 12) eivät.
Valtuustoissa istuu vain äijiä, jotka maksimoivat siellä omat etunsa, eivätkä pidä nuorista ja vihaavat muutoksia. Nuoret saavat puolueissa toimia niin kauan näiden äijien juoksupoikina, kunnes oppivat toimimaan oikein.
Tältähän se nuoren äänestäjän näkökulmasta usein tuntuu ja sitä se käytännössäkin taitaa usein olla. Yhteiskunnan vakaus vaatii kuitenkin hitaita ja hallittuja muutoksia. Hätiköimällähän ei tule kuin vittumaisia kakaroita. Vanha kansa sen tietää. Ehkä nuoretkin saattaisivat saada äänensä kuuluviin, jos heitä olisi valtuustoissa enemmän. Nuorten äänestäjien on varmasti helpompi äänestää nuoria ja kontaktit heihin ovat paremmat. Nuorten valtuutettujen on myös helpompi pysyä ajan tasalla nuorten elämästä tai ainakin näkökulma on toisenlainen kuin murrosikäisen nuoren vanhemman.
Entäs jos antaisinkin ääneni tällä kertaa nuorelle ehdokkaalle?
[...] Aiemmin aloittamani Keskeneräisten tarujen kirja tuli luettua ajat sitten. Sisältö oli perinteistä Tolkienia, mutta valitettavan keskeneräistä sellaista, sillä herran kuoleman jälkeisistä ei-viimeistellyistä käsikirjoituksistahan tuo kirja on koottukin. [...]
Pingback Elefanttipuhetta » Lukeminen kannattaa aina #2 — 30.04.2007 @ 16:16