Elefanttipuhetta

Enpä muista koskaan olleen tällaista tammikuuta näillä leveysasteilla. Eipä kyllä ainakaan minua haittaa, sillä kurakeli on paljon mukavampi kuin kolmen- tai edes kahdenkymmenen asteen tulipalopakkanen. Suomen talvi riepoo jo siihen malliin, että haluaisin mieluusti pakata kimpsuni ja kampsuni ja häipyä lämpimämmille maille loppuiäkseni. Australia vaikuttaisi sopivimmalta kielensä ja ilmastonsa vuoksi. Jos nyt kuitenkin ensin yrittäisi valmistua.

Kustannuspaikka vaihtui viime tammikuiseen tapaan pölyisestä tehdashallista siistiin sisätyöhön. Aika kuluu taas yliopiston leivissä papereita pyöritellessä. Tiedä sitten kuinka pitkäksi tämä työrupeama venyy. Viimevuotinen kuukausi venähti lähes puoleksi vuodeksi, mutta tällä hetkellä ei kiikarissa ole mitään pidempää pestiä.

Kustannuspaikan vaihdos tiesi myös tilipäivän siirtymistä, joten onkin erittäin mukava huomata etteivät rahat riitä kuun vaihteen laskuihin ja seuraavaan tilipäivään on vielä kuukausi aikaa. Sen tilin saapuessa hönkivätkin jo sitten seuraavan kuukauden laskut niskaan. Opiskelijan paras ystävä Kela haluaa viime vuodelta kahden kuukauden opintotuet ja asumislisät takaisin, mutta vapaaehtoinen palautuspäivä on niin lähellä (31.3.), ettei taida kukkarosta löytyä kahdeksaasataa euroa sitten millään. No, otetaan sitten loppusyksyn arpajaisista se jättipotti korkojen kera ja murehditaan asia vasta sitten.