Mitäs sitten?
- Töitä
On löydettävä työpaikka. Tarjonta on hieman vaihtelevaa ja valtaosa työpaikoista keskittyy pääkaupunkiseudulle. Tarjouksia ja ehdotuksia otetaan mielellään vastaan. - Lisää opintoja
Tohtorinhattu kiinnostaisi, samoin lisäopinnot muilta aloilta. Yhdet paperit on jo vetämässä ja pääsykoe lähestyy. Jatko-opinnot näyttävät erittäin todennäköisiltä. Aiheita saa esittää ja aina parempi, jos sitä kautta voi työllistyä, sillä jostain sen jatko-opiskelijankin on leipänsä revittävä. - Ulkomaille
Myös varteenotettava vaihtoehto, mutta eipä sinne(kään) lampsita kuin navettaan. Kiikarissa etelän lämpö.
Siinä tärkeimmät vaihtoehdot tulevaisuuden suhteen. Kaikenlaiset ehdotukset ja työtarjoukset otetaan kiitollisena vastaan. Olen siis pian kasvatustieteen maisteri, jonka pääaine on erityispedagogiikka ja sivuaineina on kahlattu kasvatustiedettä, psykologiaa sekä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön opintoja. Opettajan pätevyyttä ei valitettavasti ole. Osaan vaikka mitä ja jos en osaa, opettelen. Etenkin kirjoittaminen on lähellä sydäntä ja tutkijan ura vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta tulevaisuudensuunnitelmalta.
Meitän lafkassa oli ja meni yksi sulle kutakuinkin passaava vakanssi. Mutta ei se vakituinen olis ollu.
Santeri — 20.05.2005 @ 18:05
Ei hätää mitään. Työllistät itsesi näppärästi TVT-puolelle. Sulla on hallussa perustiedot tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä, olet erkan ammattilainen - hyppäät digitaalisen oppimateriaalin tuotantoon mukaan. Tutkaile vielä vähän käytettävyys - ja saavutettavuusasioita, niin työllistyt varmasti. Ja jatko-opiskelu kannattaa, työmarkkinoilla jo pelkkä jatko-opiskelija pesee perusmaisterit mennen tullen. Vaikka eipä se kyllä valitettavasti ainakaan vielä palkassa näy…mutta onpahan töitä…
Tuula — 23.05.2005 @ 20:09
Ei se raha, vaan se työn mielekkyys ja tietysti se, että niitä töitä on. Hakemuksia on laitettu kourallinen ja jännittyneenä odotellaan josko jotain tärppäisi. Saavutettavuus, TVT ja muut digitaalisen median asiat ovat lähellä sydäntä.
Timo — 23.05.2005 @ 20:15
ja jatkuu.. siis piti sanomani noista käytettävyys-ja saavutettavuusjutuista, että jos niihin jollain tavalla erikoistuu, niin sun koulutuksella duunia löytyy. Ja joskus tämä vääntö on jopa mielenkiintoista. Paitsi silloin, kun aivot lakkaavat toimimasta, kuten nyt…
Tuula — 23.05.2005 @ 20:15
ja taas… ;) Jos tutkijan uraa haaveilet, niin ei kun tutkimushanke pystyyn. Osa palkkaa hankerahoista ja loput esim. yritysyhteistyön kautta. Kuvioita on niin paljon, kuin vain jaksaa keksiä. Ja asiasta innostuneita ihmisiä on maailma ja jopa Suomi pullollaan. Eli verkostoituminen kannattaa.
Tuula — 23.05.2005 @ 20:18
Jopas muuten on kello jostakin syystä ihan kuutamolla näissä kommenteissa. Merkillistä.
Hyvä että vaihtoehtoja riittää. Tutkijan ura kiinnostaa kyllä, mutta ensin pitäisi tietysti keksiä se aihe. Jokin digitaaliseen oppimateriaalin liittyvä asia tai se saavutettavuus. Ilmeisesti näitä ei juurikaan ole Suomessa tutkittu vielä ainakaan erkan näkökulmasta?
Timo — 23.05.2005 @ 21:32
Suuntaa tutustumaan http://mlab.uiah.fi/
Duunimielessä, jatko-opiskelumielessä… ei sen niin väliä. Tutki sivut ja ihmiset.
S
siguraattori — 23.05.2005 @ 21:41
Oma näkemykseni ja kokemukseni on se, että erkan puolelta digitaalisen oppimateriaalin (olemassolevien materiaalien tai suunnitteilla olevien) suhde käytettävyyteen on melko ohut. Digitaalista oppimateriaalia lähestulkoon kaikissa sen muodoissa, käyttötarkoituksissa jne. kyllä tutkitaan (itsekin kuulun tähän ryhmään), mutta erityispedag.kysymysten /näkökulmien tarkastelu tästä näkövinkkelistä on vielä lapsenkengissään. Jotain tietysti on olemassa, mutta sekaan mahtuu kyllä. Sinällään tämä on outoa, koska erkan puolella tarve on valtava. Moni kentällä oleva opettaja onkin ratkaissut asian siten, että jokainen tekee matskua omiin tarpeisiinsa ja jakaa sitten muille, jos jakaa. Hyvät käytänteet siirtyvät valitettavan hitaasti. Ja opettajankoulutuksessa jos missä tätä tietoa tarvittaisiin kipeästi.
Eli ei kun töihin! ;)
- T
Tuula — 23.05.2005 @ 23:40