Silmät aukenevat Euroopassa, milloin Suomessa?
Monikultturismi ja sen sivutuote antinationalismi ovat tämän päivän trendi-ilmiöitä, ainakin Suomessa. Muualla maailmassa ääni kellossa alkaa muuttua, joten minä aion nyt kritisoida monikultturismia, vastalauseista huolimatta. Lue tai älä lue, mutta pyytäisin jokaista avaamaan silmät sille, mitä ympärillänne tapahtuu ja vetämään asioista omat johtopäätöksenne ennen kuin tuomitsette. Nämä ovat minun mielipiteitäni ja näkemyksiäni asioiden kulusta ja tiedän, että vastustajia kuin myös kannattajia on paljon.
Aluksi käsiteselvennys. Monikultturismi ei ole sama asia kuin kansainvälisyys. Kansainvälisyys on kuin ihminen, joka käy naapurillaan kylässä ja päinvastoin. Monikultturismissa sen sijaan naapurisi muuttaa luoksesi asumaan, halusit tai et, ja elää siellä omien tapojensa mukaisesti, halusit tai et.
Toinen selvennys: En ole mikään miehisen alan sivistymätön duunari, sillä olen työskennellyt hyvin naisvaltaisella alalla ja olen koulutukseltani KM. Tunnen ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, juttelen ja työskentelen heidän kanssaan ja olen käynyt Tallinnaa kauempana.
Mielestäni etnisellä taustalla ja rodulla ei ole väliä, sillä yksilöitä on joka junaan, mutta aivan kuten äärioikeisto, myös äärisuvaitseva osapuoli ei näe puita metsältä. Maahanmuuttajista ei voida puhua yhtenä ryhmänä ominaisuuksia tarkasteltaessa, heitä kun on hyvin monenlaisia. Meidän on välttämätöntä poimia joukosta sopimattomat “moniosaajat” pois ja ottaa vastaan vain ne, jotka haluvat sitoutua yhteiskuntamme rakentamiseen, ylläpitämiseen ja sen asukkaiden (myös muualta muuttaneiden) kunnioittamiseen.
Jossain päin maailmaa silmät aukenevat jo. Suomessa sen sijaan etupäässä Yleisradio, Helsingin Sanomat, punavihreät suvaitsevaiset poliitikot ja poliitikonalut sekä tulevat toimittajat elävät edelleen pilvilinnoja rakentaen ja nähden ruusunpunaista unta monikulttuurisesta Suomesta, jossa ei ole ongelmia. Itse asiassa ongelmista ei saa edes puhua, koska se heidän käsityksensä mukaan lisää rasismia.
When in Rome, do as the Romans do on lähes kaikkialla maailmassa erittäin hyvä neuvo. Suomessa se tunnetaan paremmin muodossa: maassa maan tavalla, tai maasta ulos. Monikultturismiin kuuluu kuitenkin idea, jonka mukaan eri kulttuurien edustajat säilyttävät omat tapansa, kulttuurinsa, uskontonsa ja kielensä myös vieraassa ympäristössä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös Suomi verovaroin tukee mm. vieraskielistä opetusta, islamin opetusta, maahanmuuttajien kulttuurikeskuksia sekä muuta toimintaa. Britanniassa ja myös Ruotsissa hiljattain nähdyn dokumentin mukaan tällainen rahanjako on saanut apajille myös tahoja, joille rahaa ei pitäisi antaa ja jotka käyttävät asemaansa häikäilemättömästi vihanlietsontaan kantaväestöä ja vääräuskoisia vastaan. Edes rikollisia ei saisi karkottaa, koska sitä pidetään rasismina ja rajat pitäisi pitää auki kaikille tulijoille.
Britannian pääministeri Tony Blair onkin nyt julistanut Britannian monikulttuurisen kokeilun päättyneeksi.
Tony Blair:
Conform to it; or don’t come here. We don’t want the hate-mongers, whatever their race, religion or creed.
If you come here lawfully, we welcome you. If you are permitted to stay here permanently, you become an equal member of our community and become one of us.
The right to be different. The duty to integrate. That is what being British means.
Britannia on monikulttuurikokeilussaan huomattavasti Suomea edellä, joten kehottaisin katsomaan, mihin johtopäätökseen siellä on tultu, ennen kuin toistetaan kaikki samat virheet perässä.
Jo aiemminkin Britanniassa on heräilty monikultturismin toimimattomuuteen, mutta päättäjien taholta saatava palaute on yleensä sitä samaa ylistystä ja liturgiaa, johon Suomessakin on viime vuosina totuttu.
Soraääniäkin kaikuu, mutta ne vaiennetaan yleensä suvaitsemattomuus- ja rasismisyytöksin, aivan kuten 70-luvulla syytettiin neuvostovastaisuudesta, mikäli uskalsi arvostella idänpolitiikkaa tai Neuvostoliittoa. Ilmeisesti fanaattisimmat monikultturismin kannattajat ovat 70-luvun taistolaisten jälkeläisiä?
Keisarilla ei ollut vaatteita, mutta kukaan ei uskaltanut sitä tunnustaa. Eduskuntavaaleihin ehdolle lähtevä Jussi Halla-aho uskaltaa ja monet ovat seuranneet hänen esimerkkiään.
Kyse ei ole rasismista tai näkemyksestä eri etnisten ryhmien paremmuudesta tai huonommuudesta. Kyse on siitä, että me emme voi sinisilmäisesti uskoa kaikkien maahantulijoiden hyväntahtoisuuteen tai halveksua omaa kansaamme ja kulttuuriamme, ikiaikaisia tapojamme ja perinteitämme. Rasismi ja syrjintä on pahasta, mutta kun rasismi ja syrjintä suuntautuu kantaväestöön, se ei olekaan pahasta, sen olemassaoloa ei tunnusteta tai se kätketään sivistyssanojen taakse, jotta rahvas ei ymmärtäisi mistä on kyse. Positiivinen diskriminaatio on syrjintää sekin, se vain kohdistuu yleensä kantaväestöön. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työpaikkaa hakiessaan etnistä vähemmistöä edustava on etusijalla. Tämä, jos mikä luo rasismia ja vähentää luottamusta päättäjiä kohtaan.
Pakolaisten ottamista perustellaan usein vastuulla viattomien sodan tai katastrofien jalkoihin jääneiden ihmisten kohtalosta. Kyllä, heitä pitää auttaa, mutta emme voi auttaa vain tuomalla heidät tänne, pois kotiseuduiltaan, pois sukulaistensa ja kulttuurinsa piiristä täysin vieraaseen ympäristöön, johon heillä ei ole siteitä, eikä niitä monikulttuuri-ideologian oppien mukaan tule koskaan syntymäänkään. Heitä täytyy auttaa siellä, missä he asuvat, missä heidän kotinsa on. Sota-alueille täytyy saada rauha, luonnonkatastrofien kohdalla jälleenrakennus ja terveydenhuolto täytyy saada käyntiin nopeasti.
Kaikki muistanevat Pariisin viimevuotiset mellakat tai raportit Malmön etnolähiöiden levottomuuksista. Nyt samaa koetaan Berliinissä ja suomalaismediasta ainoastaan Kaleva näyttää uutisoivan siitä.
Berliinin sisäministeriön pitkään julkisuudelta varjeleman tilaston mukaan katuryöstöihin syyllistyneistä nuorista 80 prosenttia on maahanmuuttajaperheistä. Joka kolmas alle 18-vuotias turkkilaispoika on joutunut poliisin kirjoihin.
Berliiniläiset tuomarit kertoivat haastattelussa kouluista, joissa muslimipojat sättivät saksalaisia “sianlihan mässääjiksi” ja “paskakristityiksi” ja joissa saksalaisten koulutovereiden ei sallita käyttää edes sama ulko-ovea muslimien kanssa.
Kaikki jengien rikokset eivät tule tuomareiden mukaan poliisin tietoon koska uhrit pelkäävät kostoa. Jengit varastavat uhreiltaan koululaispassin saadakseen selville uhrinsa kotiosoitteen ja uhkaavat tulla “kotikäynnille”, jos tapahtuneesta kerrotaan poliisille.
Ongelmat on helppo selittää rasismilla tai ongelmien on helppo todeta aiheuttavan rasismia, mutta maton alle lakaiseminen ja ongelmista vaikeneminen poliittisen korrektiuden nimissä ei varmasti ratkaise yhtään mitään, vaan siirtää vastuun tulevaisuuteen. Poliitikkojen on tietysti helppo ajatella asioita vain seuraaviin vaaleihin asti, mutta sitä niittää, mitä kylvää.
Halla-ahon sivuilta voi etsiä materiaalia mm. maahanmuuttajien työllistymisestä ja rikollisuudesta, jolloin monen poliitikon suusta kuultu halukkuus 50 000 vuosittaisen maahanmuuttajan ottamiseen vaikuttaa pähkähullulta, etenkin kun työttömiä on edelleen todella paljon. Jopa kokoomus on lähtenyt tähän kelkkaan ja haluaa filippiiniläisiä hoitajia Suomeen. Halpatyövoimaksi viemään suomalaisten työpaikkoja ja lihottamaan kapitalistin rahapussia, sanoisi vanha vasemmistolainen työläinen.
Nykypäivän ääni kellossa on joka tapauksessa monikulttuurin ylistyslaulu ja soraäänien aiheuttajia lyödään rasismin kirveellä päähän. Uskallatko sinä sanoa, mitä mieltä asioista olet? Jos haluat muutosta, niin soraääniä tarvitaan. Jos koet nykymenon ja puheet järjettömänä, soraääniä tarvitaan. Etenkin maassa jo asuvilta ulkomaalaisilta.
Muutoin hyvä teksti, mutta olen eri mieltä Kokoomuksen ehdotuksesta. Minusta siinä on ideaa ja oikein toteutettuna se voisi oikeasti toimia.
Ensisijaista hoitoalalla on pätkätyöläisten vakinaistaminen. Ennen ei pidä tuoda yhtään mamua tänne töihin ennen kuin kunnat on sitoutettu vakinaistamaan kaikki hoitajansa. Seuraavaksi olisi pidettävä huoli, että filippiiniläisille maksetaan sama palkka kuin suomalaisillekin. Tämä on tärkeää, ettei filippiiniläisistä synny ns. halpatyövoimareserviä kilpailemaan alhaisemmilla palkkakustanuksilla samoista työpaikoista kantaväestön kanssa.
Hoitoalan palkkaus on kokonaisuutena pahasti jäljessä ja siihen olisi mielestäni saatava korjaus, mutta niin suureen korotukseen en pysty uskomaan että sillä voitaisiin estää osan hoitajista valumista esim. Norjaan. Tietty kato on vain hyväksyttävä.
Jos filippiiniläisten koulutus, työehdot ymv. hoidetaan asiallisesti niin minä en näe mitään estettä etteikö Kokoomuksen ehdotusta voisi ottaa käyttöön.
Janne — 12.12.2006 @ 20:47
Rohkea ja kunnioitettava veto kommentoida näitä asioita omalla nimellä. Jospa minäkin joskus uskaltaudun kaapista ulos.
Tuomas — 12.12.2006 @ 20:49
Janne:
Hyvin perusteltu!
Tähän törmäsin käsitellessäni opiskelijoiden hakemuksia erääseen koulutusohjelmaan. Suurin osa oli naisia, jotka olivat tehneet 10-20 vuotta pätkätöitä hoito- tai opetusalalla.
Timo — 12.12.2006 @ 20:52
Hieno kirjoitus vakavasta ja ennemmin tai myöhemmin kaikkia koskettavasta ongelmasta.
Sakari — 12.12.2006 @ 21:43
Muutama tarkennus vielä edelliseen kommenttiini. Vaikken olekaan vanha vasemmistolainen työläinen ;-) niin näen työperäisessä maahanmuutossa( siis oikeasti työperäisessä, ei “työperäisessä” josta vihervasemmisto puhuu ) suuria riskejä nimenomaan keinona tuottaa maahan halpatyövoimaa. Siksi kohdennuksessa pitäisi olla erityisen tarkkana. Työperäiseen maahanmuuttoon tulisi satsata vain sellaisilla aloilla joissa työvoimapulan voidaan osoittaa olevan sellainen ongelma jota kotimaisin voimin ei kyetä ratkaisemaan. Hoitoala on käsittääkseni tälläinen. Ala jota suurten ikäluokkien eläköityminen tulee erityisen raskaasti koskemaan ja jota ei saisi enää tehostamistoimilla supistaa. Sen sijaan esimerkiksi julkishallinto on täynnä eriasteisia palkintovirkoja ja täytetyöpaikkoja joita ei tulevaisuudessa enää tarvitse täyttää. On myös syytä muistaa että elämme paraikaa nousukauden huippua. Laskusuhdanne on edessä ja sitä kautta massatyöttömyys. Myös Kiina-ilmiö tulee lähivuosina vapauttamaan reserviä, sekä duunareita että korkeasti koulutettua työvoimaa teknologiateollisuudesta. En ole vielä lukenut mistään onko näitä lukuja koitettu edes kartoittaa.
Toivon sydämmestäni että Halla-aho pääsee eduskuntaan. Vaikkei yksi mies mitään päätöksiä saa nuijittua, tuskin edes vaikutettua, niin ompahan eduskunnassa edes joku virittämässä keskustelua Suomen tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeistä kysymyksistä. Tällä hetkellä eduskunta on huolestuttavan yksimielinen mm. monikulttuurisuuskokeilun jatkamisesta, tai oikeammin voimallisesta tehostamisesta. Ja tämä ilman minkäänlaista julkista debattia. Minusta se on käsittämätöntä jos suhteuttaa vaikka ydinvoman lisärakentamisesta tai Suomen Nato-jäsenyydestä käytyyn kansalaiskeskusteluun.
Janne — 13.12.2006 @ 01:43
Tässä pieni puolustuspuheenvuoro monikulttuurisuudelle keskustelun jatkeeksi.
Kritisoit kirjoituksessasi monikuttuurisuutta (ja antinationalismia) ja puollat “maassa maan tavalla”-lähestymistapaa. Tätä kuitenkin tunnut perustelevan sillä että näiden meille muuttavien toisten kulttuurien edustajien tulee “sitoutua yhteiskuntamme rakentamiseen, ylläpitämiseen ja sen asukkaiden (myös muualta muuttaneiden) kunnioittamiseen.” Lainauksesta olen kanssasi täysin samaa mieltä – ja juuri siitä integraatiossa kai onkin kyse. Mutta en ymmärrä (implisiittisesti) esittämääsi ristiriitaa monikulttuurisuuden ja yhteiskunnan kunnioittamisen & sitoutumisen välillä.
Jos joku tänne muutaa ja toimii yhteiskuntamme hyväksi, niin mielestäni hän saa täällä ollessaan toimia juuri sen kulttuurin mukaisesti kuin haluaa. Itse koen ihmisoikeusloukkaukseksi, rajoittaa toisten kulttuurisia tapoja – olivat ne sitten koti-, tai ulkomailta omaksuttuja. Ei toisen kulttuurin edustaminen ole ristiriidassa meidän yhteiskuntamme ylläpitämisen ja kunnioittamisen kanssa.
Eri asia on tietysti se, jos nämä kulttuuriset tavat itsessään ovat toisia kulttuureita epäkunnioittavia tai ihmisoikeuksia loukkaavia – silloin niitä ei toki tule suvaita meidän yhteiskunnassamme. Suvaitsemattomuutta ja ihmisoikeusiemme vastaisia asioita ei tule suvaita.
Jos ymmärrän oikein, niin ilmaiset olevasi sitä mieltä että ei ole hyvä jos “eri kulttuurien edustajat säilyttävät omat tapansa, kulttuurinsa, uskontonsa ja kielensä myös vieraassa ympäristössä.” Et haluaisi että tätä tuetaan verovaroin. Vaan miksi muiden kulttuurien edustus yhteiskunnassamme pitäisi olla sen vähempiarvoista kuin meidänkään Suomalaisen kulttuurimme (toki tietyllä suhteutuksella kulttuurin edustajamäärään)? Vaikuttaa kovasti siltä että näet yhteiskunnan ja kulttuurin erottamattomina, kun taas monikulttuurisuus esittää että eri kulttuurit voivat toimia samassa yhteiskunnassa keskenään. Ehkä tässä on ristiriidan ydin?
Lisäksi kirjoitat siitä että asiasta on ongelmallista keskustella ilman rasismisyytöksiä. Olen samaa mieltä – monikulttuurisuudessa ja maahanmuutossa on törmätty moniin ongelmiin, ja näitä yritetään monesti lakaista rasismi-maton alle sen kummemmin asiaa miettimättä. Se ei ole hyvä, asioista pitäisi keskustella avoimesti. Toinen puoli toki on se, että tietty yleisö ottaa tällaisen keskustelun todella väärin vastaan, ja se siten ruokkii rasismia. Se ei kuitenkaan saisi estää keskustelua.
Ilari — 13.12.2006 @ 13:52
Entäs jos kulttuurit menevät ristiin? Se mikä kulttuurissa X on täysin hyväksyttyä, voikin kulttuurissa Y olla mitä kamalin loukkaus. Kenen kulttuurin mukaan mennään? Vai pitääkö kaikkien antaa myöten ja nöyrtyä. Tämän hetkisen asenneilmapiirin mukaan kantaväestö on se, joka vikisee, kun maahanmuuttajat loukkaantuvat.
Verovaroin tukeminen on hyvin kaksipiippuinen juttu. Kulttuuritoimintaa yleensä kannattaa tukea, sillä se tarjoaa ihmisille sosiaalisia virikkeitä ja muita aktiviteetteja, mutta varsinaisesti en suhtaudu negatiivisesti tähän, vaan siihen, että rahaa jaetaan sen kummemmin miettimättä minne se menee. Ruotsissa ja Britanniassa rahaa ovat keränneet mm. ääri-islamistit omaan toimintaansa, eikä valtiovaltaa ole kiinnostanut kantaa vastuuta tästä.
Varsinaisesti en usko monikulttuurisen yhteiskunnan saumattomaan toimivuuteen siten kuin ns. suvaitsevat, vaan se tulee mielestäni aiheuttamaan lukuisia ongelmia, esim. ghettoutumista ja kuppikuntaisuutta sekä koulutetun nettomaksajana toimivan lisääntyvän kantaväestön pakoa maaseudulle tai ulkomaille (ns. white flight). Pitkän aikavälin kehityksessä on nähtävissä kulttuurien sulautuminen yhdeksi kulttuuriksi. Näin ollen monikulttuurisuus on utopia, joka ei voi toteutua a) ilman konflikteja, b) ilman monimuotoisuuden katoamista.
Se, mikä on realismia Amerikassa tai muissa siirtolaisten asuttamissa (kapitalistisissa) maissa ei välttämättä istu eurooppalaiseen täysin toisenlaiseen hyvinvointivaltioon.
En ymmärrä, mistä tuo koko monikulttuuri-ideologia kumpuaa tai on saanut alkunsa, mutta ilmeisesti yhteiskuntamme on ollut aiemmin todella huono, kun sitä niin innokkaasti pitää pyrkiä muuttamaan täysin erilaiseksi. Näin valtavista muutoksista ja kokeiluista ei yleensä seuraa mitään hyvää, varsinkin kun pelinappuloina ja koekaniineina toimivat ihmiset.
Timo — 13.12.2006 @ 14:16
Kulttuurien yhteentörmäys on todellakin ongelmallinen tilanne, josta päästään aivan liian herkästi niihin rasismisyytöksiin. Useimmiten kyseessä taitaa kuitenkin olla tilanne jossa toinen kulttuuri ei siedä toista – ja tällöin suvaitsemattoman kulttuurin pitää minusta opetella suvaitsemaan erilaisuutta. Itse asiassa juuri nämä rajapinnat ovat osa sitä minkä näen monikulttuurisuuden hyödyksi.
On kuitenkin tilanteita joissa käytännöt ovat suoraan ristiriidassa keskenään, ja lähtökohtaisesti olisin tällöin paikallisen kanta-, tai valtakulttuurin puolella.
Verovarojen väärinkäyttö vihamieliseen radikaalitoimintaan (tarkoitetun hyvämielisen kulttuurisen voimantamisen sijasta) on toki huono asia. Eli yhtä lailla on väärin jos verovaroja käytettään vaikka johonkin paljonkin valtakulttuuria muistuttavan “white power” -tyylisen liikkeen edistämiseen. Verovarojen käyttöä tulee seurata ja väärinkäytöksiin puuttua – radikaali-islamisteille rahat eivät tosiaan kuulu sen enempää kuin radikaalikristityille tai radikaaliateisteillekaan. Kuten sanotkin ongelmana on siis ennemminkin verovarojen väärinkäyttö, ei niinkään vähemmistökulttuurien tukeminen – nämä ovat kaksi eri asiaa joita ei minusta voi niputtaa keskenään.
Monikulttuuri-ideologia kumpuaa siitä ajatuksesta että olemme kaikki ihmisiä, joskin vain erilaisia. Useamman kulttuurin (sopuisa) rinnakkaiselo lisää perspektiiviä sosiaalisen ympäristön mahdollistamista vapauksista. Kravatista luopuminen ei ole enää iso juttu, jos jotkut tulevat töihin turbaanin tai thoben kanssa. Yhden heterogeenisen kulttuurin ympäröimänä emme pysty ottamaan niin paljon henkilökohtaisia vapauksia kuin monipuolisemmassa kulttuuriympäristössä. Ainakin minulle juuri sosiaalinen vapaus se tärkein tavoiteltava asia, ja näen yhteen kulttuuriympäristöön rajoittumisen voimakkaana esteenä tälle. Puhun toki vain omasta puolestani.
Toinen monikulttuurisuuteen liitettävä ideologia on vihamielisyyksien vähentäminen ymmärtämisen ja toiseuden poistamisen kautta. Jos kaverini kumartelee oudosti vierasta jumalaa, pukeutuu hulluihin vaatteisiin ja puhuu hämmentävää kieltä, en yhtä helposti mene heiluttelemaan (metaforista) kirvestä (metaforiselle) naapurirajalle vain siksi että toiset ovat outoja meistä katsoen. Nykytilannetta eli monikulttuurisuuden kohtaamia ongelmia katsoen on kyllä kyseenalaista saavutetaanko tätä, vai päinvastoin – aiheuttaako erilaisuuden tuominen liian lähelle vain lisää vihamielisyyttä erilaisia kohtaan.
Kulttuurien monimuotoisuuden katoaminen on todellakin kiehtova ongelma. Kun erilainen tulee tutuksi, alkaa kaikki sulautua yhteen, jonka jälkeen erilaisuus/monimuotoisuus lopulta katoaa. Kulttuurien monimuotoisuuden säilyttämistä ajatellen monikulttuurinen yhteiskunta ei ehkä olekaan hyvä asia. Kuitenkin sulautettaessa kaksi kulttuuria toisiinsa saadaan lopputuloksena kulttuuri, joka on huomattavasti sosiaalisesti vapaampi verrattuna kumpaakaan alkuperäiseen, joten omaan päämotiivini moinen sopii hyvin. En kuitenkaan kiistä etteikö kulttuurien monimuotoisuuden katoaminen olisi ongelma.
Ilari — 14.12.2006 @ 11:57
Kiitos Ilari hyvistä perusteluista! Mukava kuulla muitakin argumentteja kuin ne iänikuiset “eksä tajuu että kulttuuri rikastuu ja ootko joku rasisti, hä”.
Yksi taustatekijä monikultturismin synnyssä on varmaankin toisen maailmansodan kauhut ja sodanjälkeisten sukupolvien kehittyminen konservatiivisuudesta enemmän kohti liberaalia elämänmenoa ja rauhanaatetta. Toinen taustatekijä Euroopassa on pyrkimys saavuttaa samanlainen huippuosaajia imevä yhteiskunta kuin USA on ollut, mutta koska lähtötilanne Euroopan maissa on täysin toisenlainen kuin kokonaan siirtolaisten voimin rakennetussa USA:ssa, niin helposti ammutaan itseä vain jalkaan. Muistan nähneeni pilapiirroksen, jossa Pohjois-Amerikan intiaanit katsovat meren rannalla lähestyvää laivaa ja pohtivat, pitäisikö maahanmuuttoa rajoittaa.
Vapauksista olen sen suhteen yhtä mieltä, että mielelläni pukeudun kuten itse haluan ja kuulun sellaiseen sosiaaliseen ryhmään kuin itse haluan. Pienillä paikkakunnilla asuneena tiedän, että valtanormista poikkeavia katsotaan kieroon ja heitä pidetään pahoina ihmisinä, vaikka kyseessä olisi kaupunkilaisen näkökulmasta niinkin pieni asia kuin mustiin vaatteisiin pukeutuminen ja hevimetallin kuunteleminen. Kaupungissa saa helpommin olla sellainen kuin itse haluaa olla, eikä ketään kiinnosta. Toki hyvin voimakas poikkeavuus voidaan kokea ongelmaksi, etenkin jos tämä poikkeavuus häiritsee muita ihmisiä.
Asuin joskus pohjoisafrikkalaisen kämppiksen kanssa ja hyvin tulimme toimeen, vaikkakin keittiössä leijaili usein silmiä kirvelevä mausteisen ruoan käry ja televisiota tuppasi katsomaan volumet täysillä, kunnes nukahti. En kuitenkaan pidä ulkomaalaisuutta sellaisena erityistekijänä, joka tekisi heistä parempia tai tavoiteltavampia ihmisiä, kuten jotkut (etenkin naiset) usein tuntuvat pitävän.
Suomi on kuitenkin siirtynyt hiljalleen kohti liberaalimpaa elämänmenoa ihan itsekseenkin ilman monikulttuuristamista, joten en näe sitä erityisenä onnen aatteena, joka pelastaa yhteiskuntamme sisäsiittoisuudelta ja konservatiivisuudelta maailmanlaajuisessa kilpailussa. Kaikenlisäksi ne sisäsiittoiset yhteiskunnat ovat usein hyvin menestyksekkäitä (esim. Islanti, Japani).
Kansainvälisiä huippuosaajia, jolla tarkoitan nyt korkeasti koulutettuja tiedemiehiä, professoreja ja muita oikeita osaajia, tietysti jokainen maa haluaa, mutta se on sitten toinen kysymys haluavatko he tulla tänne pienten palkkojen ja korkean verotuksen maahan.
Sen sijaan yhteiskunnalle hyödyttömiä tuottamattomia yksilöitä en haluaisi maahan päästää, sillä heidän työllistymisensä ja motivaationsa kotoutumiseen vaikuttaa hyvin pieneltä ja ongelmat muualla Euroopassa ovat niin suuria, ettei Suomella ole varaa toistaa niitä perässä tai vaarassa on huoltosuhteen keikahtaminen päälaelleen ja hyvinvointivaltion loppu. Pohjoismaista hyvinvointivaltiota onkin kuvailtu kommentein, että sellaisen syntyminen on ollut mahdollista vain pohjoismaisessa hyvin heterogeenisessa ja valmiiksi tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.
Tärkeintä on kuitenkin avoin keskustelu ja silmien pitäminen auki myös ongelmille ilman, että kaikkea leimataan rasismiksi tai suvaitsemattomuudeksi.
Timo — 14.12.2006 @ 13:17