Elefanttipuhetta

Kohta on jo pari kuukautta paiskittu töitä ja ensimmäinen täysi palkkakin on tulossa. Arki kiiruhtaa ohi todella nopeasti. “Vanhalle vuosi on kuin viikko”, sanottiin Häjyissä ja se tuntuu pitävän paikkansa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika lentää.

Tämä blogileiska on ollut paikallaan vuoden päivät ja uusi on tuloillaan. Punakeltainen ja tumma ilme joutaa pois ja tilalle vaaleaa ja väljempää ilmettä. Ihan kokonaan en saanut viikonlopun aikana valmista, kun kuvien hieromiseen meni yllättäen (taas) pidempään kuin odotin.

Ehkä pitäisi myös aktivoitua kirjoittamaan enemmän, niin olisi leiskasta enemmän iloa, mutta töissä ei ehdi eikä jaksa, eikä illalla kotonakaan enää huvita. Olen vähentänyt iltapäivälehtien sivustojen lukua, foorumien selailua ja blogien lukua hyvin rankalla kädellä. Kaikki seuraamani blogit ovat nyt RSS-lukijassa. Blogilistalle en ole kirjautunut aikoihin. Ja arviointi siitä, kannattaako postausta lukea, tehdään alle puolessa sekunnissa otsikon perusteella. Siihen kannattaa siis panostaa.

Liityin myös Naamakirjaan, mutten vielä oikein keksinyt, mitä virkaa sillä on. Kutsuja satelee sieltä sun täältä, joten ilmeisesti siellä on koko “sosiaalisen” intter netin kerma.